Nyhäsirppisiipi
Falcaria lacertinaria
Heimo: Sirppisiivet ja villaselät (Drepanidae)
Alaheimo: Sirppisiivet (Drepaninae)
Suku: Falcaria
Tuntomerkit: Perhosen siipiväli on noin 30–37 mm. Naaras on koirasta rotevampi. Koiraan siipien muoto on kulmikkaampi kuin naaraan. Koiraan siipien pohjaväri on tumman ruskeanharmaa; naaraas on vaaleampi, beesin värinen.
Levätessään nyhäsirppisiipi pyrkii matkimaan kuollutta lehteä tai kaarnanpalaa pitämällä siivet, joiden ulkoreunat ovat voimakkaasti aaltoilevia, ruumiinsa ympärille alaspäin laskostettuina. Etusiiven poikki kulkee kaksi tummaa viirua, ja poikkiviirujen välissä on tumma keskitäplä. Lähempänä siiven ulkoreunaa on vaalea, heikosti erottuva poikkijuova. Siiven reunus on tumma ja siipiripset ovat vaaleat. Takasiivet ovat likaisenvalkoiset.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Laji on maamme etelä- ja keskiosissa yleinen, mutta harvinaistuu, mitä pohjoisemmaksi mennään. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Toukokuun puolivälistä elokuun lopulle, usein kahtena sukupolvena.
Elinympäristöt: Koivulla elävää lajia voi tavata monissa paikoissa.
Elintavat: Aikuinen perhonen on yöaktiivinen ja tulee hyvin valolle, koiras naarasta paremmin. Päivällä perhonen lepää mm. pajukkoihin piiloutuneina. Lepäävä perhonen pitää siipensä jyrkän kattolaskuisesti ruumiinsa sivuilla. Häiriintyessään se lähtee helposti lentoon myös päivällä – kuten monet mittarit, joihin sirppisiivet ennen lueteltiinkin.
Kehitysvaiheet: Toukka käyttää ravintokasvinaan koivua ja leppää. Naaras munii usein kitukasvuisille koivunvesoille, joiden lehdille varsinkin täysikasvuinen toukka sulautuu paremmin kuin hyvinvoivan koivun tuoreenvihreille lehdille. Pienenä toukka matkii linnunjätöstä samaan tapaan kuin esimerkiksi leppäiltayökkösen pieni toukka. Viimeisessä nahassaan toukat muistuttavat koivun loppukesän ruskeita norkkoja. Toukan peräjalkapari on sulautunut yhteen ruumiin viimeisen jaokkeeseen kanssa suipoksi takapääksi, joka sojottaa ilmaan. Syksyn tullen täysikasvuinen toukka koteloituu yhteenkäärimiensä lehtien väliin. Laji talvehtii kotelona.
Lähilajit: Muut sirppisiivet
Muuta: Suvun tieteellinen nimi on johdettu latinankielisestä sanasta falx = ’sirppi’, kun taas lajin tieteellinen nimi perustuu latinankieliseen sanaan lacerta = ’sisilisko’, joka mahdollisesti viittaa toukan ulkonäköön/muotoon.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Tekstin lähteet: Suomen Perhostutkijain Seuran lajisivu sekä Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirja.
Päivitetty viimeksi: 8.2.2024