Idänpronssiyökkönen
Autographa excelsa
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Metalliyökköset (Plusiinae)
Tribus: Plusiini
Suku: Autographa
Tuntomerkit: Idänpronssiyökkönen on suurehko metalliyökkönen; siipiväli on 38–42 mm. Siivet ovat hieman kapeampia kuin laikkupronssiyökkösellä (Autographa bractea). Etusiipi on ruskehtavan purppuranroosa; keskisarakkeen takaosa on kullanruskea. Poikkiviirut ovat kaksinkertaiset; sisempi ruskea, täytteenä metallinkiiltoisia suomuja. Hopeamerkki on pienempi kuin laikkupronssiyökkösellä ja kapenee etuviistoon. Aaltoviiru on tummanruskea. Takasiiven kaarijuova on suhteellisen selvä ja ripset ovat vaaleat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Suomessa idänpronssiyökkönen on yleinen idässä ja kaakossa, mutta sitä tavataan myös länsirannikolta. Pohjoisimmillaan laji esiintyy Oulu–Kuusamo -linjalla. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuun alustasta elokuun loppuun.
Elinympäristö: Laji viihtyy rehevillä, kosteilla alueilla kuten lehtimetsissä ja niityillä.
Elintavat: Yöaktiivinen idänpronssiyökkönen tulee hyvin valolle, melko hyvin syötille ja käy mieluusti kukilla.
Kehitysvaiheet: Polyfagi (moniruokainen) toukka elää syyskuusta kesäkuuhun syöden mm. nokkosta (Urtica dioica) ja ohdakkeita (Cirsium) sekä talvehtien välillä keskenkasvuisena. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 24.11.2023