Heinänorsu
Euthrix potatoria
Heimo: Karvakehrääjät (Lasiocampidae)
Alaheimo: Lasiocampinae
Suku: Euthrix
Tuntomerkit: Heinänorsu on melko kookas ja roteva perhonen; siipiväli on koiraalla 38–52 mm ja naaraalla 50–66 mm. Heinänorsulla esiintyy selvä ero sukupuolten ulkonäössä (sukupuolidimorfismi). Koiraat ovat väriltään punaruskeita ja naaraat kellertäviä, joskin vaihtelua esiintyy. Perhosen etusiiven poikki kulkee kaksi tummanruskeaa poikkiviirua, joista ulompi kulkee vinosti päättyen siiven kärkeen. Etusiiven ulkoreunassa on lisäksi heikommin erottuva aaltoviiru. Siiven keskiosassa on kaksi vaaleaa täplää.
Takasiiven poikki kulkee vinosti viiru.
Perhosen ruumis on roteva ja tuuheakarvainen; karvoituksen sävy vastaa siipien sävyä. Tuntosarvet ovat koiraalla tuuhean kaksoiskampamaiset ja naaraalla ohuemmat. Huulirihmat ovat pitkät ja suuntautuvat eteenpäin muodostaen pään etuosaan kärsää muistuttavan ulokkeen (mistä laji on saanut suomenkielisen nimen).
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Heinänorsu on vahvasti itäinen laji; esiintymisen painopistealueet ovat Suomen etelärannikon itäinen osa sekä Kaakkois- ja Itä-Suomen järvialue noin Kuopion korkeudelle saakka. Lisäksi laji esiintyy lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun. Lennon huippu sijoittuu heinäkuun puoliväliin. (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Heinänorsu on rantaniittyjen sekä kosteiden lehti- ja sekametsien laji.
Elintavat: Koiras lentää muutamia metrejä maanpinnan yläpuolella hämärästä pimeän tuloon. Naaras lentää kasvillisuuden tuntumassa auringonlaskusta pimeän tuloon. Koiras tulee myös valolle, naaras vain harvoin.
Kehitysvaiheet: Naaras munii 200–300 munaa heinänkorsille. Toukat elävät yksin ja talvehtivat keskenkasvuisina kasvillisuudessa lähellä maan pintaa. Toukka on siniharmaan, mustan ja keltaisen kirjava ja melko karvainen. Se syö heinäkasveja kuten saroja, lauhoja ja nurmipuntarpäätä sekä järviruokoa. Toukka juo vettä lehdillä olevista sadepisaroista ja kasteesta, mikä on antanut lajille sen tieteellisen nimen (lat. potatorius = ’juomari’). Keskenkasvuinen toukka talvehtii. Alkukesän aikana toukka tulee täysikasvuiseksi ja vaeltaa ympäriinsä koteloitumispaikkaa etsimässä. Toukka kutoo ruohonvarteen kellertävän, noin 5 cm pitkän kotelokehdon, jonka sisällä se koteloituu.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 16.7.2022