Idänritariyökkönen

Catocala adultera

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Ritariyökköset (Erebinae)
Tribus: Catocalini
Suku: Catocala

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 58–74 mm. Keskikokoinen ritariyökkönen. Etusiivet vaalean sinertävän harmaat; keskisarakkeen etuosa laajalti valkeahko. Poikkiviirut vahvat, kaksinkertaiset, tummat. Keskivarjo tummanharmaa. Munuaistäplä valkeahko, vahvasti mustareunainen, sen keskellä musta puolikuu. Aaltoviiru valkeahko, ulkopuolelta harmaanruskeareunainen, heikosti myös sisäpuolelta, hampaallinen. Ulkoreunassa rivi heikkoja, mustia puolikuita. Takasiivet oranssinvivahteisen punaiset, sisempi musta kaari melko tasalevyinen, etuosassa heikko kurouma, ulkovyö melko kapea.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen kirja)

Esiintyminen: Jotkin ritariyökköset ovat 2000-luvulla yleistyneet, ja lisäksi Catocala-suvusta on tullut Suomeen uusia lajejakin, mutta idänritariyökkösellä on mennyt jo pitkään huonosti. Vuosi 2018 oli kuitenkin lajille hyvä ja havaintoja saatiin aiempiin vuosiin nähden useilta paikoilta. Yksilömäärät olivat lajin vahvoilla alueilla verraten suuria. Lajia on tavattu koko Suomen alueelta, mutta esiintymisen painopiste on idässä. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää useimpien muiden ritariyökkösten tapaan loppukesästä, heinä-syyskuussa. Lennon huippu sijoittuu elokuulle.

Elinympäristö: Laji suosii valoisia lehti- ja sekametsiä.

Elintavat: Aikuiset perhoset tulevat hyvin syötille ja toisinaan myös valolle.

Kehitysvaiheet: Muna talvehtii. Haapaa (Populus tremula) ravinnokseen käyttävää toukkaa tavataan toukokuusta heinäkuuhun. Toukka koteloituu yhteenkehräämiensä lehtien väliin.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 3.2.2023