Tervayökkönen

Dypterygia scabriuscula

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Sysiyökköset (Dypterygiini)
Suku: Dypterygia

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 33–41 mm. Keskikokoinen, helposti tunnistettava. Keskiruumis harmaankellertävä, kaulus ja siipikannet mustanruskeat. Etusiivet yksivärisen mustahkot; ulomman poikkijuovan takaosan ulkopuolella sekä takareunassa harmaankellertävät alueet. Poikkiviirut hienot, mustat. Yökköstäplät hienosti mustareunaiset, pohjan väriset; keilatäplä keskikokoinen, mustareunainen. Aaltoviiru valkea, näkyvissä vain takareunassa. Ulkosarakkeessa suonien väleissä mustat pitkittäisjuomut. Ripset valkeahkoraitaiset. Takasiivet ruskehtavanharmaat, tyvestä hieman vaaleammat; ulkoreunassa hieno, tumma juova; ripset valkeahkot, jakoviiru ruskea.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Melko yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa, länsirannikolla harvinaisempi. Puuttuu laajoilta alueilta sisämaasta. Pohjoisin ilmoitettu havainto on Rovaniemeltä. (Havaintokartta –2016 ; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesä-elokuu (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat esimerkiksi rinteet, kedot, pensaikkoiset niityt sekä valoisat lehti- ja sekametsät.

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin syötille ja heikommin valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka punertavanruskea, tummempinoroinen ja -täpläinen; selkäjuova okranvalkeahko, tummareunainen; sivuselkäjuova häipyvästi vaalea, tummareunainen; sivujuova leveä, valkeahko, ylhäältä tummareunainen. Pää ruskea, mustajuovainen. Elää heinä-elokuussa hierakoilla (Rumex), pihatattarilla (Polygonum) ja ukontattarilla (Persicaria). Koteloituu löyhään kotelokoppaan maahan. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 14.09.2019