Neidonkielikoisa

Cynaeda dentalis

Yläheimo: Koisamaiset (Pyraloidea)
Heimo: Nokkakoisat (Crambidae)
Alaheimo: Odontiinae
Sukuryhmä: Odontiini
Suku: Cynaeda

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Neidonkielikoisan etusiipi on vaalean kellertävä ja ruskeavarjosteinen. Siiven takareunasta törröttää parissa kohdassa, tyvessä ja takakulmassa, karvantapaisia suomuhampaita. Poikkiviirut ovat tummat ja sahahampaiset. Sisempi poikkiviiru ei ulotu siiven etureunaan, mutta yhtyy takareunassa ulompaan suomuhammastupsuun. Ulompi poikkiviiru sen sijaan erottuu selkeämmin siiven etuosassa.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU – Vaarantunut (ks. Punainen kirja)

Esiintyminen: Laji on hyvin paikoittainen ja harvinainen. Se esiintyy lähinnä vain Ahvenanmaalla, Lounaissaaristossa ja Suomen mantereen etelärannikolla. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhosen lentoaika keskittyy heinäkuulle, mutta sitä voi tavata myöhemminkin, jopa syyskuun puolella.

Elinympäristöt: Lajin elinympäristöä ovat neidonkieltä kasvavat ruderaatit, rinteet ja kedot.

Elintavat: Perhonen on yöaktiivinen; päivisin se lepäilee neidonkielen lehdillä tai lähimaastossa.

Kehitysvaiheet: Toukka elää elo-kesäkuussa neidonkielellä (Echium vulgare). Syksyllä se kovertaa (miinaa) ravintokavsin tuoreita alalehtiä. Pieni toukka talvehtii. Keväällä se elää varren alaosan sisällä aiheuttaen varteen soikeita äkämiä. Täysikasvuinen toukka koteloituu äkämään tai kovaan, lehdenkappaleilla päällystettyyn kotelokoppaan kuihtuneiden alalehtien väliin.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum

Muuta: Rauhoitettu neidonkielikoisa on Suomen kalleimpia perhosia. Ympäristöministeriön asetuksen mukainen ohjeellinen arvo yhdelle yksilölle on 1 682 €. – Lajin tieteellinen nimi on johdettu latinankielisestä sanasta dens = ’hammas’ ja viittaa etusiiven takareunassa oleviin suomuhampaisiin.

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin/Laji.fi:n kanssa kanssa

Päivitetty viimeksi: 2.2.2025