Keihoyökkönen
Acronicta cuspis
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Iltayökköset (Acronictinae)
Suku: Acronicta
Tuntomerkit: Siipiväli 38–47 mm. Keskikokoinen. Etusiivet puhtaan vaaleanharmaat, ruskeanharmaakehnäiset, kuviot mustat, melko voimakkaat. Tyvijuomu paksu. Poikkiviirut edestä vahvat; kaksinkertaisen sisemmän poikkiviirun ulompi osa etureunassa sisempää vahvempi; ulompi musta, sisäpuolelta vaaleareunainen, etureunassa kaksinkertainen. Keskivarjo näkyy etureunassa. Yökköstäplät lähekkäin, lyhyen, mustan juovan yhdistämät; rengastäplä mustareunainen, soikeahko; munuaistäplä tyvipuolelta mustareunainen, sen ulkoreuna epäselvä. Munuastäplän vieressä on yleensä kellertävää väriä.
Ulkosarakkeessa diskaalitaitteessa heikohko, musta pitkittäisjuomu, joka risteää ulomman poikkiviirun kanssa. Takakulmassa paksu pitkittäisjuova, joka risteää ulomman poikkiviirun kanssa ja ulottuu lähelle ulkoreunaa. Aaltoviiru tuskin näkyvissä pohjaa hyvin vähän tummempana varjona sen sisäpuolella. Ulkoreunassa rivi mustia pilkkuja, jotka laajenevat mustiksi täpliksi valkeissa ripsissä. Koiraan takasiivet kuten naaraalla harmaat, kaarijuova tumma, varjomainen; ulkoreunassa rivi tummia pilkkuja, jotka laajenevat heikoiksi täpliksi ripsissä.
Genitaalituntomerkit: Koiraan sivulämssän hakanen kolmipiikkinen, alin piikki suuntautunut vinosti taakse ja sisäänpäin. Juxtan liuskojen kärkipuolisko tiheään lyhyiden piikkien peittämä kulkien sisäreunaa alaspäin. Naaraan vahvasti kitinisoitunut, taipunut appendix bursae on hyvin selvästi erotettavissa, vahvasti ulkoneva ja taipuu sivusuunnassa takaisin corpus bursaen kuroutumaa kohti, niin että se lähes koskettaa bursan seinämää. Se on selvästi vahvemmin kitinisoitunut kuin lajeilla A. psi ja A. tridens ja kattaa koko bursan takaosan.
Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Itäpainotteisesti tavattava keihoyökkönen on levittäytynyt kohti Pohjoista. Pohjoisin havainto on Perämeren saaristosta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun alusta elokuun alkuun
Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat lämpimät ja kosteat lehtipuuvaltaiset alueet.
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen, tulee valolle, mutta paremmin syötille.
Kehitysvaiheet: Toukka tumman siniharmaa, ilman sivujuovaa; joka jaokkeen sivujen mustassa laikussa 2 punaista juovaa ja keskellä 2 punaista täplää; selkäjuova vaaleankeltainen; takaruumiin I jaokkeen selkäpuolella musta uloke, jossa pitkä, musta karvatupsu, VIII jaokkeessa pieni kohouma. Elää heinä-syyskuussa lepällä (Alnus). Koteloituu lahoon puuhun. Kotelo talvehtii.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 23.5.2024