Kirjotarhayökkönen
Lacanobia contigua
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Lacanobia
Tuntomerkit: Siipiväli 33–41 mm. Etusiivet harmahtavanruskeat, tummempi- ja vaaleampivarjoiset, paikoin violetinharmaasävyiset. Kuviointi pääasiassa kuten pensastarhayökkösellä (L. thalassina), mutta takareunassa ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välissä on suuri, valkeanharmaa laikku; tämän laikun ja niinikään vaalean, tummakeskisen rengastäplän välissä on vaaleanruskea, takaviisto laikku. Munuaistäplä tummatäytteinen, etuosastaan usein kellanruskea. Aaltoviiru etureunassa sisäpuolelta vaaleavarjoinen, siinä selvä W-kuvio, jonka sisäpuolella mustia nuolitäpliä. Takasiivet vaaleanharmaat, ulkoreunasta tummemmat; ripset valkeat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aina Oulun korkeudelle saakka. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun alusta elokuun alkuun. Lento hiipuu elokuun alkupäivinä, mutta yksittäisiä yksilöitä tapaa vielä pitkin elokuuta, eli toista sukupolvea on hankala erottaa ensimmäisestä.
Elinympäristöt: Kosteat niityt, metsäaukiot, metsänreunat, pensaikot, viljelymaat
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee valolle ja syötille.
Kehitysvaiheet: Toukka nuorena kellertävänvihreä tai punertavankeltainen; selkä- ja sivujuova vihreät. Isona vaaleamman tai tummemman kellertävänvihreä; selkäjuova punainen, katkeileva; selässä joka jaokkeessa neljä punaista täplää; sivuselkäjuova muodostuu hiukan viistoista, punaisista viiruista, jotka usein muodostavat rivin V:n muotoisia kuvioita. Sivujuova punertavanruskea, alhaalta vaaleareunainen. Hengitysaukot valkeat, tummareunaiset. Pää vihreä tai harmaa. Moniruokainen toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 29.1.2024