Etelänkeltaperhonen
Colias croceus
Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Keltaperhoset (Coliadinae)
Suku: Keltaperhoset (Colias)
Tuntomerkit: Etelänkeltaperhonen on kaaliperhosten heimoon ja keltaperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Siipien kärkiväli on 40–47 mm. Siipiripset ovat vaaleanpunaiset.
Siipien yläpinnan pohjaväri on oranssi ja siipien reunoissa on leveät tummat reunukset. Niiden läpi kulkee keltaisia suonia (ks. kuvat 8–9), ja naarailla on tummassa reunuksessa lisäksi keltaisia täpliä. Noin 10 % naaraista edustavat vaaleata helice-muotoa. Etusiiven keskellä on tumma täplä. Takasiiven yläpinta on likaisenkeltainen ja sen keskellä on oranssi täplä.
Molemmilla sukupuolilla on etusiiven alapinnassa postdiskaalialueella mustien täplien rivi. Etusiiven alapinnan keskellä, lähellä siiven etureunaa, on lisäksi pyöreähkö musta täplä. Takasiiven alapinnan keskellä sen sijaan on kaksi erikokoista punareunaista vaaleaa täplää, jotka muodostavat kahdeksikkoa muistuttavan kuvion.
Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton
Esiintyminen: Etelänkeltaperhonen on – kuten nimikin kertoo – eteläeurooppalainen laji, joka ei pysty talvehtimaan Alppien pohjoispuolella. Perhonen vaeltaa säännöllisesti Keski-Eurooppaan ja vierailee silloin tällöin myös Pohjoismaissa. Suomessa etelänkeltaperhonen on hyvin harvinainen vieras, jota on tavattu maamme eteläosissa, viimeksi vuonna 2010. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Suomen havainnot (yhteensä noin 50 kpl) on tehty heinä-elokuussa.
Elinympäristöt: Avoimet kulttuuriympäristöt kuten puistot ja puutarhat, niityt, pellonreunat ja nummet
Kehitysvaiheet: Naaras kiinnittää kellertävät, värttinnänmuotoiset munat ravintokasvien lehdille. Toukan ravintokasveja ovat mailaset, apilat, virnat ja maitteet. Toukka on vihreä ja sen kyljissä on vaaleankeltainen juova, jossa on punaisia täpliä. Vihertävä vyökotelo on kiinnitetty kasvien varsille.
Lähilajit: Muut Colias-lajit kuten vaaleakeltaperhonen (Colias hyale), suokeltaperhonen (Colias palaeno) ja lapinkeltaperhonen (Colias hecla).
Muuta: Suomessa etelänkeltaperhosta on havaittu lisääntyvän apilapellolla (Tampere 1957). Etelä-Euroopassa laji on jatkuvapolvinen eikä sillä ole varsinaista talvehtimisastetta. Viileänä vuodenaikana toukka kasvaa hitaasti, mutta ei vaivu diapaussiiin.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 19.2.2024