Huoneyökkönen

Caradrina clavipalpis

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Nurmiyökköset (Caradrinini)
Suku: Caradrina

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 25–34 mm. Keskikokoa pienempi, suurempi kuin sininurmiyökkönen, P. montana. Etusiivet kellertävän- tai punertavanharmaat, tummakehnäiset. Poikkiviirut mustat, sahahampaiset, niiden kohdalla etureunassa musta täplä; ulomman poikkiviirun ulkopuolella tumma, varjomainen juova. Rengastäplä tumma, pieni; tumman munuaistäplän takareunassa 2-4 valkoista pilkkua. Aaltoviiru vaalea, sahahampainen, sen sisäpuolella melko kapea, punaruskea varjo ja sen ulkopuoli tummanharmaa. Ulkoreunassa rivi mustia, kuutavia täpliä. Takasiivet valkeat, ulko-osan suonet ja reuna harmaanruskeat.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Melko yleinen, mutta paikoittainen aina Oulun korkeudelle saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää luonnossa kesä-elokuussa ja rakennuksissa maalis-lokakuussa. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat lämpimät kulttuuribiotoopit ja rakennukset.

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee valolle ja syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka harmaanruskea tai punertavanharmaa; selkäjuova katkeileva, vaalea, tummareunainen, useimmiten selvä vain etummaisissa jaokkeissa; kyljet tummanharmaariipusteiset. Pää ja niskakilpi mustanruskeat. Polyfagi, elää syys-toukokuussa ruohoilla kuten hierakoilla (Rumex) ja voikukilla (Taraxacum), syö myös kuihtuneita lehtiä ja leivänmurusia; talvehtii täysikasvuisena. Sisätiloissa usein koteloituu jo syksyllä; luonnossa koteloituu keväällä kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 14.09.2019