Herukkaperhonen

Polygonia c-album

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)
Tribus: Nymphalini
Suku: Polygonia

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Herukkaperhonen on keskikokoinen päiväperhonen; siipiväli on 40–50 mm. Perhosen pohjaväri on tasaisen oranssi.
Siipien yläpinta on mustien täplien laikuttama. Siipien reunat ovat voimakkaan liuskeiset, mistä tulee lajin toinen kotimainen nimi liuskaperhonen.
Siipien alapinta on eri ruskeansävyjen marmoroima ja ulkoreunassa on vihreänsinisiä täpliä. Erinomainen tuntomerkki on takasiiven alapuolen valkoinen c-kuvio, johon myös lajin tieteellinen nimi viittaa.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Herukkaperhonen on maassamme Oulun korkeudelle saakka melko yleinen. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuusta syksyyn ja talvehtimisen jälkeen uudelleen keväällä. Tästä säännöstä kesäpolven muoto f. hutchinsoni poikkeaa (tarkemmin alla kappaleessa Muuta).

Elinympäristöt: Hakkuualueiden reunat ja puoliavoimet metsät, myös kulttuuriympäristöt

Elintavat: Herukkaperhonen käy ahkerasti kukilla, mutta tulee suruvaipan tavoin myös hanakasti koivun mahlalle.

Kehitysvaiheet: Naaras munii yksitellen isäntäkasvin lehdille. Toukka elää lehden alapuolella seitin suojaamana. Koteloita voi löytää isäntäkasvin varsilta. Toukan ravintokasveja ovat useat eri kasvit, pensaat ja lehtipuut kuten nokkonen (Urtica dioica), herukat (Ribes), koivut (Betula) ja raita (Salix caprea). Toukka on siis polyfagi (moniruokainen. Perhonen talvehtii aikuisena, usein vajoissa, liitereissä, kellareissa tai muissa ulkorakennuksissa.

Muuta: Herukkaperhosella on mielenkiintoinen elämäntapa. Lämpiminä kesinä jotkin yksilöt kuoriutuvat koteloistaan jo kesäkuussa; ne ovat silminnähden hailakamman väriset kuin muut lajinsa edustajat ja niiden siipien ulkoreunat ovat vähemmän liuskeiset. Nämä perhoset edustavat muotoa f. hutchinsoni. Vain nämä lisääntyvät heti uudelleen ja tuottavat toisen sukupolven, joista ensimmäiset edustavat Keski-Euroopan lämpimissä paikoissa taas muotoa f. hutchinsoni ja tuottavat vielä kolmannen sukupolven. Normimuotoon kuuluvat perhoset Polygonia c. album f. c-album kuoriutuvat koteloistaan kesä-heinäkuussa ja talvehtivat; nämä perhoset parittelevat vasta talvehtimisen jälkeen.
Pohjoismaissa huomattava osa talvehtivista f. c-album –muotoa edustavista perhosista kuoriutuu koteloistaan heinäkuussa. Nämä perhoset edustavat sellaista uutta sukupolvea, joka lentää syyskuulle saakka ja talvehtimisen jälkeen taas seuravana keväänä.
Aikaisemmin oltiin laajasti sitä mieltä, että Keski-Ruotsin pohjoispuolella f. hutcinsoni ei enää esiinny (vrt. Lepiforum). Tästä muodosta on kuitenkin viime aikoina tehty havaintoja eteläisessä Suomessa (ks. kuvat 7 ja 8).

Lähilajit: Herukkaperhonen muistuttaa jonkin verran nokkosperhosta, mutta on pohjaväriltään tasaisemman oranssi. Herukkaperhoselta puuttuvat nokkosperhosen etusiiven selvärajaiset keltaiset ja valkoiset täplät, ja myös takasiiven alapinnassa oleva c-kuvio erottaa lajin nokkosperhosesta. Siipien ulkoreunat ovat voimakkaan liuskeiset.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 17.7.2024