Pieris brassicae

Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Kaaliperhoset (Pierinae)
TribusPierini
SukuPieris
AlasukuPieris

← Edellinen │ Seuraava →

Yleistä: Monet ihmiset luulevat tuntevansa kaaliperhosen. Sehän on se valkoinen perhonen, joka lentää lepattelee kaikkialla pelloilla ja joutomailla! Mutta suuremmalla todennäköisyydellä siellä lenteleekin lanttuperhonen (Pieris napi), sillä kolmesta Suomessa esiintyvästä Pieris-suvun lajista se on selvästi yleisin. Kolmas mahdollinen vaihtoehto on naurisperhonen.

Tuntomerkit: Kaaliperhonen on suurikokoinen, pääasiassa valkoinen perhonen. Siipien kärkiväli on 50–60 mm.
Kaaliperhosen siipien yläpinta on lähes kauttaaltaan valkoinen ja myös siipisuonet ovat valkoiset. Koiraalla on etusiiven yläpuolella vain mustat kärkikulmat, kun taas naaraalla on tämän lisäksi kaksi mustaa täplää etusiiven keskellä sekä tumma viiru etusiiven takareunassa. Takasiiven etureunassa molemmilla sukupuolilla on tumma täplä.
Etusiiven kärjen musta täplä jatkuu ulkoreunaa pitkin alaspäin yli siiven puolenvälin (vrt. nauris- ja lanttuperhonen).
Molemmilla sukupuolella on etusiiven alapinnalla kaksi mustaa täplää. Takasiiven alapinta on tasaisen kellertävä ja hiukan harmaakehnäinen. Kehnä on jakautunut tasaisesti (toisin kuin lanttuperhosella).

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Vaeltaja, joka voi esiintyä kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Esiintyminen vaihtelee vuodesta toiseen. Lajin kykyä talvehtia Suomessa epäiltiin pitkään, mutta on myös todisteita siitä, että talvehtiminen näin pohjoisessa saattaa onnistuakin. Suomessa on esim. keväällä on havaittu kotelovikainen yksilö, joka ei ole voinut lentää tänne. Kasvatuksessa ulkolämpötiloissa olleista koteloista kuoriutui perhosia normaalisti (Vrt. kuva 4). (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Lämpiminä keväinä kaaliperhosia voi nähdä satunnaisesti jo huhtikuun loppupuolella. Kaksi sukupolvea: ensimmäinen polvi lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun ja toinen elokuun alusta syyskuun loppuun. Paras lentoaika on yleensä elokuu, jolloin alkukesällä meille tulleiden jälkeläiset sekä loppukesällä tänne vaeltaneet ovat yhtäaikaa lennossa.

Elinympäristöt: Avoimet maastot kuten niityt, pellot ja puutarhat

Kehitysvaiheet: Naaras kiinnittää munia rykelminä ravintokasvien lehtien alapinnalle. Toukalla on varoitusvärit (mustia pilkkuja keltaisenvihreällä pohjalla), jotka kertovat myrkyllisyydestä. Toukka elää ristikukkaisilla kasveilla kuten kaalilla ja rypsillä. Kotelo talvehtii, mutta ei yleensä selviä Suomen talvesta.

Lähilajit: Kaaliperhonen on sekoitettavissa lähisukulaiisiin, lähinnä nauris– ja lanttuperhoseen. Se on kuitenkin niitä kookkaampi ja sen etusiiven musta kärki ulottuu alemmas kuin naurisperhosella, ainakin etusiiven ulkoreunan puoliväliin saakka. Nauris- ja lanttuperhosen kärkitäplät ovat paitsi pienempiä myös hailakampia (harmaita). Lanttuperhoselle tyypillinen piirre on lisäksi se, että siipien alapuolen harmaa kehnä ei ole jakautunut niin tasaisesti kun kaaliperhosella, vaan se on keskittynyt siipisuonten ympärille (varsinkin takasiiven alapinnalla).

Muuta: Toukat voivat aiheuttaa tuhoja kaaliviljelmille. – Lajin tieteellinen nimi on johdettu kaalilajien sukunimestä (Brassica).

Lajista muuallaWikipediaLuontoPorttiLepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 19.2.2024