Lemonia dumi

Yläheimo: Kehrääjämaiset (Bombycoidea)
Heimo: Brahmakehrääjät (Brahmaeidae)
Alaheimo: Lemoniinae
Suku: Lemonia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Maitiaiskehrääjä on melko isokokoinen perhonen. Siipiväli on 45–65 mm; naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Perhosen ruumis on tuuhean oranssinkeltaisen karvoituksen peittämä. Siivet ovat harvan suomutuksensa vuoksi hieman läpikuultavat ja kiiltävät. Siipien pohjaväri on kahvinruskea; naaraas on vaaleampi kuin koiras. Siipien poikki kulkee okrankeltainen vyö. Myös siipien tyvet ja ulkoreunat sekä etusiiven keskellä oleva diskoidaalitäplä ovat okrankeltaiset. Tuntosarvet ovat etenkin koiraalla tuuhean sulkamaiset.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen kirja). Maatalouden tehostamisen ja heinäniittyjen lannoittamisen myötä perhosen biotoopit, niukkaravinteiset niityt, ovat käyneet vähiin.

Esiintyminen: Maitiaiskehrääjä esiintyy Suomessa enää vain Hankoniemellä, Oulun seudulla sekä Ahvenanmaalla Föglön saaressa. Vielä 1900-luvun alkupuolella lajin esiintymisalue eteläisessä Suomessa oli laajempi. Nykyään maitiaiskehrääjä on harvinainen ja erittäin paikoittainen. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Maitiaiskehrääjä on syksyn laji. Oulun seudulla lennon huippu osuu yleensä syyskuun alkupuoliskolle, kun taas Hangossa se sijoittuu syys-lokakuun vaihteeseeen tai lokakuun alkuun. Lentoaika on melko lyhyt kestäen vain parisen viikkoa.

Elinympäristöt: Lajin elinympäristöjä ovat avoimet, kuivat ja niukkaravinteiset niityt.

Elintavat: Perhoset kuoriutuvat aamupäivällä ja koiraat aloittavat lentonsa, kun syksyinen aamukoleus on haihtunut. Lento huipentuu noin kello 12–14 maissa. Koiraiden lento on nopea ja poukkoileva. Naaraat vuorostaan istuvat ruohikossa lähellä maan pintaa ja erittävät takaruumistaan feromoneja koiraiden houkuttelemiseksi (kuva 4). Parittelu (kuva 5) kestää vain kymmenisen minuuttia. Naaraat aloittavat munintalentonsa iltapäivällä. Aikuiset perhoset elävät vain muutaman päivän; niillä ei ole imukärsää ja siksi ne eivät pysty nauttimaan ravintoa.

Kehitysvaiheet: Naaras munii toistasataa munaa parinkymmenen munan ryhminä kuiville heinäkorsille ja talventörröttäjien varsille. Munastojen koko pienenee muninnan edetessä, ja pian viimeisten munien laskemisen jälkeen naaras kuolee. Munat talvehtivat. Toukat kuoriutuvat toukokuussa. Ne ovat aktiivisia lähinnä öisin piileskellen päivät matalassa kasvillisuudessa. Toukan tärkein ravintokasvi on sarjakeltano; vankeudessa toukat syövät myös voikukkaa. Koteloitumisvalmiit toukat eivät kudo itselleen suojaavaa kotelokehtoa, vaan hierovat itseensä tuottamaansa eritettä ja koteloituvat maahan kaivettuihin pystysuoriin koloihin. Kotelovaihe kestää noin kolme kuukautta, heinäkuun alusta syyskuun loppuun.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus

Päivitetty viimeksi: 8.1.2023