Ruskosänkiyökkönen
Hoplodrina blanda
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Nurmiyökköset (Caradrinini)
Suku: Hoplodrina
Tuntomerkit: Siipiväli 27–33 mm. Rotevahko, kiiltävämpi kuin H. octogenaria. Koiraan tuntosarvien ripset eivät kimpuissa. Etusiivet yksivärisen tumman harmaanruskeat; varsinkin tyvestä ja etureunasta usein puhtaan harmaan kehnäiset. Poikkiviirut häipyvät, ulomman kohdalla pisterivi. Keskivarjo melko heikko. Yökköstäplät suuret, eivät paljon pohjaa tummemmat, valkoreunaiset. Aaltoviiru valkeahko, sisäpuolelta harmaanruskeavarjoinen, ulkosarakkeen ulko-osa harmaanruskeapeitteinen. Ulkoreunassa rivi heikkoja, tummia pilkkuja. Koiraan takasiivet valkeahkot, paljon etusiipiä vaaleammat, vain ulkoreunan läheltä kapealti tummemmat, suonet näkyvät selvästi; naaraan takasiivet ruskeanharmaat, tyvestä vaaleammat, suonet näkyvät hyvin.
Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisin ilmoitettu havainto on Hailuodosta. (Havaintokartta –2016 ; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää heinä-elokuussa. (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristö: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat avoimehkot hiekkapohjaiset alueet.
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin valolle, heikommin syötille, ja käy kukilla.
Kehitysvaiheet: Toukka okra-, puna- tai ruskeasävyinen, tummatäpläinen; selkäjuova hieno, valkeahko, pienien, mustahkojen kuvioiden reunustama; sivuselkäjuova hieno, valkeahko, alapuolelta tummareunainen. Nystyrät hienot, mustahkot, niissä sukanen. Pää vaaleanruskea, tummempikuvioinen. Polyfagi, elää elo-toukokuussa erilaisilla ruohoilla kuten maksaruohoilla (Sedum), ratamoilla (Plantago) ja voikukilla (Taraxacum); talvehtii keskenkasvuisena. Koteloituu kotelokoppaan maahan.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 10.03.2020