Kirjovaskiyökkönen
Autographa pulchrina
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Metalliyökköset (Plusiinae)
Tribus: Plusiini
Suku: Autographa
Tuntomerkit: Siipiväli 33–41 mm. Keskikokoinen. Etusiivet kirjavat, pohjaväri tummahkon purppuranruskea – vaaleahkon punaruskea – harmahtavanruskea. Kirkkaan ruosteenruskea laikku keskisarakkeessa suonen CuA2 alapuolella laajahko, etusiipien ulko-osissa kullanhohtoa pääasiassa suonien CuA1 ja CuA2 välisellä alueella (vrt. A. buraetica). Ulommassa poikkiviirussa munatäplän kohdalla sisäänpäin pieni, terävä hammas sisäänpäin, sen takana toinen, pienempi, tylppä hammas. Sisempi poikkiviiru tuskin lainkaan metallinen (vrt. A. mandarina). Kaari- ja munatäplä yleensä erilliset, mutta melko usein yhtyneet ja muodostavat pienehkön gamma-merkin. Munuaistäplä osittain metallireunainen, sen takaosassakin mustahkoa varjostusta (vrt. A. jota). Aaltoviirun W-kuvio tylppä. Ripset alta täplikkäät (vrt. A. jota). Takasiivet tummahkot, keskellä vaaleaa; alapinnan keskitäplä viivamainen.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Etelä- ja Keski-Suomessa yleistä kirjovaskiyökköstä on tavattu melkein koko maasta lukuunottamatta aivan pohjoisinta Lappia. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kirjovaskiyökkönen lentää kesäkuun alusta aina elokuun alkuun saakka.
Elinympäristö: Laji viihtyy kulttuuriympäristöissä sekä lehti- ja sekametsissä.
Elintavat: Yöaktiivinen aikuinen tulee hyvin valolle ja käy aktiivisesti kukilla.
Kehitysvaiheet: Toukka on polyfagi (moniruokainen), joka elää elokuusta toukokuuhun mm. nokkosella (Urtica dioica), mustikalla (Vaccinium myrtillus), juolukalla (Vaccinium uliginosum), kullerolla (Trollius europaeus), kultapiiskulla (Solidago virgaurea), koivuilla (Betula) ja pihlajalla (Sorbus aucuparia) talvehtien välillä keskenkasvuisena.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 01.09.2019