Pikkuhäiveperhonen
Apatura ilia
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Häiveperhoset (Apaturinae)
Suku: Apatura
Tuntomerkit: Siipiväli 66–72 mm. Nimestään huolimatta pikkuhäiveperhonen on iso päiväperhonen ja vain hiukan pienempi kuin häiveperhonen (Apatura iris).
Pikkuhäiveperhonen on yläpuoleltaan tumma ja olemukseltaan häiveperhosen kaltainen. Koiraan siivissä näkyy siniviolettia hohdetta auringonvalon osuessa siipiin tietyssä kulmassa. Naaraan pohjaväri on tummanruskea. Sekä etu- että takasiiven yläpinnassa on oranssikehäinen silmätäplä. Valkoinen poikkivyö on etusiivessä katkonainen, mutta takasiivessä yhtenäisempi ja tasainen.
Siipien alapuoli on vaaleanruskea, ja silmätäplät näkyvät myös alapuolella sekä etu- että takasiivessä. Etusiivessä on suuri oranssikehäinen täplä, jonka keskus on tummansininen. Takasiiven takanurkassa on pienempi silmätäplä. Takasiiven poikki kulkee vaalea vyö, jossa on hieman vaaleanpunaista tai kellertävää. Etusiiven kärjessä ja takasiiven vaalean vyön reunoilla on tiilenpunaista.
Perhosen imukärsä on keltainen.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Harvinainen, mutta yleistyvä tulokaslaji. Ensimmäiset yksilöt löydettiin Etelä-Suomesta vasta 2000-luvun alussa. Nyttemmin laji on levinnyt jo Savoon ja Pohjois-Karjalaan; runsaimpana se esiintyy etelärannikolla ja Kaakkois-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Suomessa perhonen lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.
Elinympäristöt: Valoisat seka- ja lehtimetsät, metsien reunamat, hiekka- ja metsäautotiet, haapaa kasvavat biotoopit. Vaelluksen aikana myös muualla.
Elintavat: Samanlaiset kuin haapa- ja häiveperhosella, ja perhosta voidaan myös tavata samoilta paikoilta, esimerkiksi hiekkateiltä imemässä kosteutta ja mineraaleja tien pohjasta. Pikkuhäiveperhonenkin pitää hiestä sekä kaikesta haisevasta ja mädästä ja hakeutuu myös eläinten raadoille ja ulosteille.
Kehitysvaiheet: Ravintokasvina haapa (Populus tremula), pajut ja poppelit. Pieni toukka talvehtii (yleensä toisen nahanvaihdon jälkeen).
Lähilajit: Voidaan sekoittaa häiveperhoseen (Apatura iris), haapaperhoseen (Limenitis populi) ja kuusamaperhoseen (Limenitis camilla). Haapa- ja kuusamaperhoselta puuttuvat silmätäplät, kun taas häiveperhosella on selkeä silmätäplä ainoastaan takasiiven yläpinnalla (etusiivessä, silmätäplän paikalla, on vain epäselvä tumma täplä; ks. määrityskuva 3). Lisäksi häiveperhosen takasiiven poikki kulkevan valkoisen vyön ulkoreunalla näkyy selvä ”hammas” tai ”oka”. Pikkuhäiveperhosen takasiiven alapinnalla tämä vaalea vyö ei ole yhtä selvärajainen kuin häiveperhosella, ja sen väri voi olla paitsi valkoinen myös hieman kellertävä ja vaaleanpunainen.
Muuta: Harvinainen värimuoto f. clytie, jonka pohjaväri on oranssinruskea ja vaaleat vyöt kellertäviä (ks. kuvat 13–15).
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tuntomerkit lyhyesti: Pikkuhäiveperhonen muistuttaa suuresti häiveperhosta. Seuraavien tuntomerkien avulla lajit voidaan erottaa toisistaan:
1) Siipien yläpinta (vrt. määrityskuva 1): Pikkuhäiveperhosella on oranssikehäinen silmätäplä myös etusiivessä. Häiveperhosella on samassa paikassa vain epäselvä tumma täplä. Takasiiven poikki kulkevan valkoisen vyön sisäreuna on pikkhäiveperhosella kaareva ja sen keskellä on ”mutka”. Häiveperhosella valkoisen poikkivyön sisäreuna on lähes suora. Vyön ulkoreunassa on häiveperhosella selvä ”hammas” tai ”oka”, joka pikkuhäiveperhosella puuttuu.
2) Siipien alapinta (vrt. määrityskuva 2): Takasiiven poikki kulkevan vaalean vyön reunat ovat pikkuhäivehäiveperhosella osittain epäselvät (varsinkin ulkoreuna). Vyö ei ole vitivalkoinen (niin kuin häiveperhosella), vaan hieman ”likainen” (vaaleanpunainen tai kellertävä). Sen ulkoreunassa ei ole samanlaista ”okaa” niin kuin häiveperhosella.
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 2.9.2022