Pikkukultasiipi
Lycaena phlaeas
Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Kultasiivet (Lycaenini)
Suku: Lycaena
Tuntomerkit: Kuten nimikin jo kertoo, pikkukultasiipi on pieni kultasiipi. Siipien kärkiväli on 22–27 mm. Naaraat ovat hieman koiraita kookkaampia. Muutoin sukupuolet ovat samannäköiset.
Etusiiven pohjaväri on hehkuvan oranssinpunainen. Etusiiven ulkoreunassa on yhtenäinen tumma reunus. Oranssinpunaisella alueella on kookkaita, lähes neliskulmaisia mustia täpliä (naarailla nuo täplät ovat hieman isompia).
Takasiipi on päältä tumma ja sen alaosassa on leveä oranssinpunainen reunavyö. Muodolla f. caeruleopunctata on takasiivessä, oranssinpunaisen vyön sisäpuolella, sinisten täplien rivi (vrt. yllä oleva artikkelikuva, kuva 1 sekä kuvat 3–4).
Etusiiven alapinnassa on kellanpunaisella pohjalla suuria vaaleakehäisiä mustia täpliä. Takasiiven alapuolen pohjaväri on ruskeanharmaa ja siinä on pienempiä tummia täpliä ilman vaaleaa kehää. Lähempänä siiven ulkoreunaa kulkee epäselvä ja ohut, mutta toisinaan myös terävä ja kulmikas punainen juova.
Pohjois-Lapissa Kilpisjären ja Utsjoen tuntureilla elää vaarantunut maantieteellinen muoto f. polaris (ks. kuvat 9–10).
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Lapissa, Kilpisjärven ja Utsjoen tuntureilla, elää vaarantunut pohjanpikkukultasiipi (Lycaena phlaeas ssp. polaris; ks. kuvat 8–9), joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kaksi sukupolvea: ensimmäinen lentää touko-kesäkuussa ja toinen elokuussa. Lämpiminä kesinä voi esiintyä kolmaskin sukupolvi.
Elinympäristöt: Avoimet maastot kuten niityt, kedot, paahteiset kalliot, joutomaat, teiden varret
Elintavat: Pikkukultasiipi on paikkauskollinen ja vaatii parin hehtaarin suuruisen alueen, jotta populaatio pysyisi elinvoimaisena. Perhoset käyvät ahkerasti kukilla. Koiraat etsivät naaraita sekä lennellen että korkeilta paikoilta tähystäen.
Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen tai pareittain ravintokasvien lehdille. Toukat kuoriutuvat 4–10 päivää myöhemmin ja syövät suolaheinää ja hierakkaa. Kesällä toukka kehittyy täysikasvuiseksi hyvin nopeasti, muutamassa päivässä, mutta syksyllä kehitys on hitaampaa. Toukka on vihreä ja sillä on punaruskea juova sekä selässään että kyljissään ja lyhyt tumma karvoitus. Toukka talvehtii. Keväällä toukka kasvaa vielä noin kuukauden ajan ennen koteloitumistaan. Kotelovaihe kestää 1–3 viikkoa.
Lähilajit: Muut kultasiivet
Muuta: Etelä-Suomessa tähän lajiin voi törmätä yhtäjaksoisesti toukokuun alusta syyskuun loppuun. Pikkukultasiipi kuuluu maailman pohjoisimpiin päiväperhosiin ja sitä voidaan tavata jopa Grönlannissa. Euroopassa on tavattu noin parikymmentä alalajia. Lapissa esiintyvä alalaji Lycaena phlaeas polaris on hieman kookkaampi kuin eteläiset sukulaisensa ja se lentää yhtenä sukupolvena kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 11.6.2021