Kirjopapurikko
Lopinga achine
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Lopinga
Tuntomerkit: Kirjopapurikko on keskikokoinen päiväperhonen; siipien kärkiväli on noin 39–50 mm. Naaraat ovat hieman koiraita kookkaampia.
Siipien pohjaväri on harmaanruskea ja etusiiven ulkoreunaa koristaa viisi mustaa pyöreää täplää. Täpliä ympäröi kellertävät renkaat. Etusiiven etureunassa on vaalea kiilamainen laikku. Takasiiven ulkoreunaa rivittää kolme tai neljä mustaa rengastäplää.
Alapuolelta perhonen on myös harmaanruskea, ja molempien siipien reunoja kiertää kaksi vaaleaa poikkijuovaa. Juovien vieressä kulkee huomattavan suurten, tummien silmätäplien rivi. Täpliä ympäröi kellertävä rengas ja täplien keskellä on valkoinen piste. Täplärivin lähellä, sisempänä, on sekä etu- että takasiivessä vaalea kiilamainen juova.
Uhanalaisuusarvio 2019: EN = Endangered – Erittäin uhanalainen (Punainen kirja)
Esiintyminen: Laji esiintyy Suomessa hyvin harvinaisena Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Muutamia havaintoja mys etelärannikolta sekä kaakkoiselta rajavyöhykkeeltä. Rauhoitettu. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun
Elinympäristö: Perhonen on metsälaji ja siihen voi törmätä valoisissa suonlaitakuusikoissa. Esiintymisalueillaan laji on vähälukuinen ja kannat ovat pieniä.
Kehitysvaiheet: Toukat elävät eri heinäkasveilla. Laji talvehtii toukkana.
Lähilajit: Muut papurikkojen sukuun kuuluvat lajit.
Muuta: Sana papurikko viittaa alun perin hevoseen, jonka karvassa on pyöreitä, toisen sävyisiä laikkuja. Tätä kuviointia tarkoittava sana on lainattu myös papurikkoperhosille.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 29.12.2022