Vattulasisiipi

Pennisetia hylaeiformis

Yläheimo: Puuntuhoojamaiset (Cossoidea)
Heimo: Lasisiipiset (Sesiidae)
Alaheimo: Tinthiinae

Suku: Pennisetia

Tuntomerkit: Yleisilmeeltään erehdyttävästi pistiäistä muistuttava vattulasisiipi on lasisiiveksi melko suurikokoinen laji. Sillä on tumma takaruumis, jonka jaokkeissa on keltainen raita ja tyvessä kaksi ohutta raitaa. Naaraalla takaruumiin kärkiosissa on kolme ja koiraalla neljä kirkkaankeltaista leveää raitaa. Perhoseksi lajin siivet ovat hyvin erikoiset. Etusiivet ovat hyvin kapeat ja ja niissä on kolme läpikuultavaa ikkunaa, takasiivet ovat miltei kokonaan läpikuultavat. Perhosen siipiväli on noin 20-30 mm, eli koko vaihtelee yksilökohtaisesti. Naaras on koirasta suurempi. Laji on yleisimpiä lasisiipiämme.

Esiintyminen: Vattulasisiipi on erittäin yleinen laji eteläisessä Suomessa. Pohjoisimmat havainnot on tehty hieman Oulun pohjoispuolella.

Lentoaika: Yksi sukupolvi: kesäkuun lopulta elokuun alkupuolelle.

Elinympäristö: Vadelmaa kasvavat alueet (esim. hakkuuaukeat, pellonreunat, pihapiirit). Jos vatukko näyttää kitukasvuiselta, saattaa perhonen siinä asustaa, sillä kasvin huonovointisuus voi johtua vattulasisiiven toukkien aiheuttamista vaurioista.

Muna, toukka, kotelo: Parittelun jälkeen naaras munii vadelmien lehtien alapinnoille eikä varsille, kuten voisi olettaa. Munat ovat melko litteitä, aluksi punaisia, ja yllättävän suurikokoisia. Lajin toukat käyttävät ravinnokseen vadelman juurten ja varsien sisäosia, mikä vaurioittaa kasvia, varsinkin jos toukkia on paljon. Tämän vuoksi vattulasisiipi luokitellaan runsaana esiintyessään tuholaiseksi. Suomen luonnossa vadelmaa riittää kuitenkin, joten perhosesta ei liene suurta haittaa vadelmaviljelyn kannalta. Laji talvehtii toukkana.

Lähilajit: Muut lasisiipilajit, mutta tutustumisen jälkeen laji on  helppo erottaa muista lajeista.

Muuta: Yleisyydestään huolimatta vattulasisiipiä saattaa olla vaikea löytää. Aikuinen perhonen on päiväaktiivinen, mutta ei lennä koko päivää. Tämän vuoksi lajin havaitseminen vaatii tarkkaa ajoitusta. Perhoset eivät juuri koskaan poistu vatukosta, vaan elävät valitsemassaan vatukossa kaikkien kehitysvaiheidensa ajan.

Koiras, 17.7.2016, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
17.7.2016, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Koiras, 17.7.2016, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras (vas.) ja koiras, 4.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Muniva naaras, 10.8.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Munia, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Tyypillinen lepoasento (keskimmäiset jalat sojossa irti vartalosta), 16.8.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Habitaatti, 16.8.2017, Hartola, © Heikki Tabell