Vattulasisiipi

Pennisetia hylaeiformis

Yläheimo: Puuntuhoojamaiset (Cossoidea)
Heimo: Lasisiipiset (Sesiidae)
Alaheimo: Tinthiinae

Suku: Pennisetia

Tuntomerkit: Yleisilmeeltään erehdyttävästi pistiäistä muistuttava vattulasisiipi on lasisiiveksi melko suurikokoinen laji. Sillä on tumma takaruumis, jonka jaokkeissa on keltainen raita ja tyvessä kaksi ohutta raitaa. Naaraalla takaruumiin kärki osissa on kolme ja koiraalla neljä kirkkaan keltaista leveää raitaa. Perhoseksi lajin siivet ovat hyvin erikoiset. Etusiivet ovat hyvin kapeat ja ja niissä on kolme läpikuultavaa ikkunaa, takasiivet ovat miltei kokonaan läpikuultavat. Perhosen siipiväli on noin 20 – 30 mm, eli koko vaihtelee yksilökohtaisesti jonkin verran. Naaras on lajilla koirasta suurempi. Laji on yleisimpiä lasisiipiämme.

Esiintyminen: Vattulasisiipi on erittäin yleinen laji eteläisessä Suomessa. Pohjoisimmat havainnot on tehty hieman Oulun pohjoispuolelta.

Lentoaika: Lajin lento sijoittuu yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta aina elokuun alkupuolelle.

Elinympäristö: Vadelmaa kasvavat alueet (esim. hakkuuaukeat, pellonreunat, pihapiirit) Varsinkin, jos vatukko näyttää kitukasvuiselta, saattaa perhonen siinä asustaa, sillä kasvin huonovointisuus voi johtua juurikin vattulasisiiven toukkien aiheuttamista vaurioista.

Muna, toukka, kotelo: Parittelun jälkeen naaras munii vadelmien lehtien alapinnoille, eikä varsille, kuten voisi olettaa. Munat ovat melko litteitä, aluksi punaisia, ja yllättävän suurikokoisia. Lajin toukat käyttävät ravinnokseen vadelman juurten ja varsien sisäosia, mikä saattaa vaurioittaa kasvia, varsinkin jos toukkia on paljon. Tämän vuoksi vattulasisiipi luokitellaan runsaana esiintyessään tuholaiseksi. Suomen luonnossa vadelmaa riittää kuitenkin paljon, joten perhosesta ei liene suurta haittaa viljelyn kannalta. Laji talvehtii toukkana.

Lähilajit: Monet muut lasisiipilajit, mutta pienen tutustumisen jälkeen laji on kuitenkin melko helppo erottaa muista lajeista.

Muuta: Yleisyydestään huolimatta vattulasisiipiä saattaa olla hyvinkin vaikea löytää. Laji on päiväaktiivinen, mutta ei lennä koko päivää. Tämän vuoksi lajin havaitseminen vaatii tarkkaa ajoitusta. Aikuisetkaan perhoset eivät juuri koskaan poistu vatukosta, vaan laji elää valitsemassaan vatukossa kaikkien kehitysvaiheidensa ajan.

Koiras, 17.7.2016, Pieksämäki, Kangalahti, © Patrik Åberg
17.7.2016, Pieksämäki, Kangalahti, © Patrik Åberg
Koiras, 17.7.2016, Pieksämäki, Kangalahti, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Pieksämäki, Kangaslahti, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Pieksämäki, Kangaslahti, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Pieksämäki, Kangaslahti, © Patrik Åberg
Naaras (vas.) ja koiras, 4.8.2015, Pieksämäki, Kangaslahti, © Patrik Åberg
Naaras (vas.) ja koiras, 4.8.2015, Pieksämäki, Kangaslahti, © Patrik Åberg
Munia, Pieksämäki, Kangaslahti, © Patrik Åberg