Tummavirnaperhonen

Leptidea juvernica

Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Viiriperhoset (Dismorphiinae)
Suku: Leptidea

Tuntomerkit: Vasta 1980-luvulla alettiin ymmärtää, että eurooppalaiset virnaperhoset muodostavat viiden erillisen lajin ryhmän, joista kaksi lajia esiintyy Suomessa: virnaperhonen (Leptidea sinapis) ja tummavirnaperhonen (Leptidea juvernica). Viimeksi mainittua on kuitenkin vaikea erottaa ”tavallisesta” virnaperhosesta, ja joissakin lähteissä sitä nimitetään myös peltovirnaperhoseksi.
Etusiiven kärjen neliönmuotoinen täplä voi antaa osviittaa. Virnaperhosella (L. sinapis) täplän yläosa vetäytyy siiven kärkeä kohti (ks. virnaperhossivulla olevaa kilpakosintakuvaa), kun taas tummavirnaperhosella täplä työntyy siiven etureunassa kohti tyveä (tämä näkyy selvästi ensimmäisessä alla olevassa, vastavaloon otetussa kuvassa). Lisäksi tummavirnaperhosen etusiipien etureuna on keskellä suora (virnaperhosella siipien muoto on kauttaaltaan pyöreämpi), ja tummavirnaperhosen lentotyyli on varmempi ja määrätietoisempi (hieman kuin lanttuperhosella), kun taas virnaperhosen (L. sinapis) lento on hidasta, lepattavaa ja poukkoilevaa. Täyttä varmuutta saadaan kuitenkin vain genitaaleja tutkimalla: mikroskoopin avulla on todettu, että tummavirnaperhosen (L. juvernica) koiraan fallos on pitempi kuin virnaperhosen (L. sinapis).
Tummavirnaperhosen siipien alapinta on laajalti vaaleankeltainen; varsinkin etusiipien tyvi- ja kärkiosat sekä takasiivet ovat alapuoleltaan kellertäviä. Lisäksi siipien alapinnalla esiintyy vaihtelevasti harmaata kehnää. Tuntosarvien nuija on musta, sen kärki on punaruskea, ja kärjen alapuolella on valkoinen täplä. Siipien kärkiväli on 32–42 mm.

Esiintyminen: Laji saattaa olla yleisempi kuin tähän asti on luultu. Varmoja havaintoja on ainakin Ahvenanmaalta, Uudeltamaalta ja Etelä-Savosta. Alla olevat kuvat on otettu Pohjanmaalla ja Kanta-Hämeessä ja niiden perusteella voidaan olettaa, että tummavirnaperhonen on levinnyt muuallekin Suomeen.

Lentoaika: Lentää toukokuun alkupuolelta kesäkuun loppuun. Lämpiminä kesinä tavataan harvalukuinen toinen sukupolvi heinä-elokuun vaihteessa.

Elinympäristö: Puoliavoimet ja avoimet maastot, niityt ja kedot, metsänreunat ja metsäteiden reunat.

Muna, toukka ja kotelo: Naaras kiinnittää munat yksitellen ravintokasvin lehtiin. Värttinänmuotoiset munat ovat alussa valkoiset, mutta kellastuvat hieman parissa päivässä. Toukka kuoriutuu munasta vajassa viikossa ja kehittyy nopeasti. Se syö niittynätkelmää, hiirenvirnaa ja aitovirnaa. Toukka on vihreä ja sillä on lyhyt karvoitus. Kotelo talvehtii.

Muuta: Levätessään perhonen pitää siipensä aina supussa, minkä takia niiden yläpintaa on vaikea tutkia.

4.6.2014, Oulainen, Käpylä, © Päivi Torkki
8.6.2014, Oulainen, Käpylä, © Päivi Torkki
9.5.2016, Parainen, © Matti Selänne
Naaras lennossa, 20.8.2015, Järvenpää, © Helmut Diekmann
Muniva naaras, 20.8.2015, Järvenpää, © Helmut Diekmann
Muna, 20.8.2015, Järvenpää, © Helmut Diekmann