Tummakirjosiipi

Pyrgus alveus

Heimo: Paksupääperhoset (Hesperiidae)

Alaheimo: Kirjosiivet (Pyrginae)

Suku: Pyrgus

 

Tuntomerkit: Tummakirjosiipi on kookkaampi kuin mansikkakirjosiipi; siipien kärkiväli on 26–29 mm. Siipiripset ovat valkoiset ja siipisuonten kohdilta tummat.
Siipien yläpinnat ovat tummanruskeita, mutta hieman vaaleampia kuin mansikkakirjosiivellä. Etusiipien yläpinnan valkoiset täplät ovat pienempiä kuin mansikkakirjosiivellä. Takasiiven yläpinnalla ei ole selkeitä valkoisia täpliä kuten mansikkakirjosiivellä, vaan epäselviä, hieman vaaleampia alueita.
Siipien alapinnan vaaleat alueet sen sijaan ovat laajoja  ja muodostavat siiven keskelle ja tyveen kaksi valkeaa pitkittäisvyötä. Keskivyön sisäreuna on enimmäkseen suora; siinä ei ole samanlaista terävää pykälää kuin suo- ja tunturikirjosiivellä.

Esiintyminen: Jokseenkin harvinainen ja vähälukuinen laji, jonka painopistealueet ovat Lounais- ja Kaakkois-Suomessa.

Lentoaika: Tummakirjosiipi lentää myöhemmin kuin mansikkakirjosiipi: kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun yhtenä sukupolvena.

Elinympäristö: Tummakirjosiipi elää kuivilla, paahteisilla kedoilla ja harjuilla, etenkin mansikkaa kasvavilla paikoilla.

Elintavat: Tummakirjosiipi on paikkauskollinen, mutta perhosten lukumäärä yksittäisellä esiintymisalueella ei ole yleensä kovin suuri. Perhosten nopean ja maan pinnan lähellä tapahtuvan lennon vuoksi niitä on vaikeaa havaita. Ne kuitenkin lepäävät usein kivillä tai ruokailevat matalakasvuisilla kukilla siivet levitettyinä.

Muna, toukka ja kotelo:  Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehtien yläpinnoille. Toukat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua. Toukka syö ruusukasvien, etenkin ahomansikan ja hanhikin lehtiä. Toukan kasvu on hidasta. Aluksi toukka rakentaa itselleen erittämästään silkistä suojakotelon, myöhemmin se sitoo koko lehden suojakseen ja talvehtii siinä keskenkasvuisena.

Lähilajit:  Muut Pyrgus-suvun paksupääperhoset.

Muuta:  Monilla paikoilla tummakirjosiipi on pahoin taantunut. Syiksi arvellaan sopivien elinympäristöjen umpeen kasvaminen sekä populaatioiden pirstoutumisesta johtuva geenipoolin supistuminen. Suomessa vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).

7.8.2015, Parainen, © Teppo Salmela
8.7.2014, Sysmä, © Heikki Tabell
4.8.2014, Parainen, © Matti Selänne
8.7.2014, Sysmä, © Heikki Tabell
7.8.2015, Parainen, © Teppo Salmela