Täplätupsukas

Orgyia antiqua

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Villakkaat
(Lymantriinae)
Suku: Orgyia

Tuntomerkit: Aikuisen perhosen sukupuolet ovat hyvin erinäköiset (tätä ilmiötä kutsutaan sukupuolidimorfismiksi).  Koiras on pieni, solakka ”mittarimainen” perhonen, jolla on punaruskeat siivet. Siipiväli on noin 25–35 mm. Koiraalla on pitkähköt kaksoiskampamaiset tuntosarvet, ja etusiiven takanurkassa sijaitsee selkeärajainen, tummakehäinen valkoinen täplä.
Naaras on lentokyvytön, sillä sen siivet ovat surkastuneet pieniksi tyngiksi. Sillä on suuri, pyöreänpullea, harmaan karvan peittämää takaruumis. Naaras on noin 20 mm pitkä. Ulkomuodollaan se ei juurikaan muistuta perhosta.

Esiintyminen: Laji esiintyy hyvin yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa aina Oulun korkeudelle saakka. Lapissa laji on harvinaisempi. Munastoja ja varsinkin toukkia löytyy luonnossa usein, aikuisia perhosia sen sijaan näkee harvemmin. Ks. Levinneisyyskartta

Lentoaika: Elokuun alusta syyskuun puoleenväliin. Ks. Tilasto

Elinympäristö: Laji elää monenlaisissa ympäristöissä: vesakoilla, metsien reunoilla, kangasmaastoilla.

Elintavat: Päiväaktiivinen koiras lentää aurinkoisina iltapäivinä nopeasti ja levottomana parin kolmen metrin korkeudessa naaraita etsien. Naaras sen sijaan liikkuu tuskin ollenkaan. Kuoriudutaan kotelostaan se kiipeää kotelokehtonsa päälle ja houkuttelee koiraita luokseen tuottamallaan feromonilla.  Naaras voi munia parisensataa munaa. Aikuiset perhoset eivät pysty käyttämään ravintoa, sillä niiden imukärsä on surkastunut. Laji kerää kaiken tarvitsemansa energian toukkavaiheessaan.

Muna, toukka ja kotelo: Naaras kiinnittää valkoisenharmaat munat vieri viereen joko suoraan kotelokehdon päälle tai sen viereen. Munat talvehtivat, ja toukat kuoriutuvat niistä seuraavan kevään aikana. Toukka on polyfagi eli kaikkiruokainen. Se suosii erilaisia lehtipuita, pensaita ja varpukasveja. Täysikasvuisella, noin 30–38 mm pitkällä toukalla on huomiota herättävä karvoitus ja väritys. Toukan pohjaväri on tummanharmaa, ja selässä on punaisia ja mustia kuvioita. Toukan ruumiin jokaisessa jaokkeessa on punaisia nystyjä, joista lähtee säteittäin valkoisia karvoja. Selässä (jaokkeessa 4–7) sijaitsee neljä hyvin tiheää kellertävää karvakimppua, jotka tuovat mieleen hammasharjan. Yhdestoista jaoke kantaa kimpun pitkiä mustia karvoja, joiden päissä on pieniä tupsuja. Samanlaisia karvakimppuja on myös pareittain (sivuilla) sekä viidennessä että ensimmäisessä jaokkeessa. Toukasta sojottavat pitkät karvat varoittavat lintuja sen syömäkelvottomuudesta.

Lähilajit: Muut tupsukkaat (kirjo- ja pikkutupsukas).

Muuta: Koska naaraan kyky liikkua paikasta toiseen on hyvin rajallinen, voidaan kysyä, miten laji on pystynyt levittäytymään niin laajalle. Pikkutoukilla on pitkiä karvoja, ja lisäksi ne erittävät silkkirihmoja, joihin tuuli tarttuu. Lajin levittäytyminen tapahtuu siis pääasiallisesti varhaisessa toukkavaiheessa tuulen mukana. Toukille kelpaavat monien kasvilajien lehdet, mikä sekin edesauttaa uusien elinalueiden valloittamista.

Koiras, ex ovo, © Patrik Åberg
Naaras (ex ovo) kotelokoppansa päällä, elokuu 2017, © Helmut Diekmann
Koiraita naaraan kimpussa, kavatusolosuhteissa, © Patrik Åberg
Munasto, 12.4.2017, Järvenpää, © Päivi Torkki
Pieni toukka, kasvatuksessa, © Patrik Åberg
Keskenkasvuinen toukka kasvatuksessa, kesäkuu 2017, © Helmut Diekmann
Lähes täysikasvuinen toukka, kasvatuksessa, © Patrik Åberg
Täysikasvuinen toukka, 21.7.2017, Vantaa, © Mika Schafroth
Täysikasvuinen toukka kasvatuksessa, kesäkuu 2012, © Helmut Diekmann
Naaras munii suoraan kotelokehtonsa päälle, 5.9.2012, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
Naaras munineen kolme päivää myöhemmin, 8.9.2012, Leppävirta, © A. & E. Ylönen