Sitruunaperhonen

Gonepteryx rhamni

Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Keltaperhoset (Coliadinae)
Suku: Sitruunaperhoset (Gonepteryx)

Tuntomerkit: Sitruunaperhonen on yleisimpiä ja tunnetuimpia päiväperhosiamme. Se on melko kookas perhonen; siipien kärkiväli on noin 40–50 mm.
Kirkkaankeltaisesta koiraasta ei voi erehtyä. Naaras on vaaleampi, vaaleanvihreä (limetinvihreä). Molemmilla sukupuolilla on yläpinnnalla sekä etu- että takasiiven keskellä oranssi täplä; alapinnalla nämä täplät ovat punaruskeita. Sitruunaperhoselle tunnusomaista on myös siipien kulmikas muoto suippomaisine kärkineen.

Esiintyminen: Sitruunaperhonen on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Lapissa harvinaisempi.

Lentoaika: Laji lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun loppupuolelta lokakuulle sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä aina kesäkuulle saakka. Keskikesällä sitruunaperhosia ei juuri näe, koska silloin lajilla on menossa toukka- ja kotelovaihe.

Elinympäristö: Avoimet ja puoliavoimet maastot, metsänreunat, niityt, pellot, pientareet ja puutarhat.

Muna, toukka, kotelo: Talvehtimisen jälkeen sitruunaperhoset parittelevat, ja naaras aloittaa munimisen heti, kun toukan ravintokasvi, paatsama, tulee lehteen. Naaras kiinnittää värttinänmuotoiset vaaleanvihreät munat paatsaman oksiin avautuvien silmukoiden alapuolelle. Toukka on vihreä ja sillä on pieniä mustia pisteitä. Toukat kehittyvät alku- ja keskikesän aikana. Tavallisesti ne oleskelevat lähellä lehtien keskisuonta, missä niitä on vaikea havaita. Levossa ne nostavat eturuumistaan hieman irti alustastaan. Ne koteloituvat kiinnittymällä takapäästään lehteen tai oksaan, ja keskiruumiin kohdalla koteloa ympäröi kiinnipitävä kehruurihma.

Lähilajit: Muut kaaliperhosten heimoon kuuluvat lajit. Naarasta voi sekoittaa muihin ”valkoisiin” perhosiin, esimerkiksi kaali-, lanttu- ja naurisperhoseen, mutta sitruunaperhoselta puuttuvat näille kaaliperhosille tunnusomaiset tummat täplät etusiipien kärjessä.

Muuta: Kaaliperhosten heimoon kuuluvista lajeista sitruunaperhonen on ainut, joka talvehtii aikuisena. Mutta toisin kuin muut aikuistalvehtijamme (kuten nokkos- ja neitoperhonen) sitruunaperhonen ei syksyllä hakeudu suojaan (esim. johonkin ulkorakennukseen), vaan talvehtii lähellä maanpintaa melko suojaamattomana varvikossa tai kuivien lehtien seassa. Sitruunaperhosen elimistön tuottama ”pakkasneste” mahdollistaa eloonjäämisen lumipeitteen alla. Aikuinen perhonen saattaa elää 10–11 kuukautta ja kuuluu siten pitkäikäisimpiin perhosiimme. Vuoden 2010 päiväperhosseurannassa sitruunaperhonen oli kolmanneksi yleisin laji.

Talvehtinut koiras © Heikki Tabell
Koiras, 6.8.2012, Espoo, © Helmut Diekmann
Koiras, 30.7.2009, Lohja, © Helmut Diekmann
Koiras, 16.8.2014, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 10.8.2015, Lohja, © Teppo Salmela
Koiras, 11.9.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 21.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
Koiras, 30.7.2017, Lohja, © Teppo Salmela
28.8.2016, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 25.7.2014 © Mika Schafroth
Naaras, 6.8.2012, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 10.8.2015, Lohja, © Teppo Salmela
Naaras lepäämässä siivet auki, 11.6.2014, Kuopio, © Teppo Salmela
Kosintalento: koiras vasemmalla, 6.5.2016, Hartola, © Heikki Tabell
Kilpakosinta, © Heikki Tabell
Kosinta, 10.5.2015, Espoo, © Helmut Diekmann
Kosinta, 17.5.2014, Järvenpää, © Päivi Torkki
Parittelu, naaras vasemmalla, 22.4.2015, Kangasala, © Esa Marjamäki
Muniva naaras, 14.5.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Munia, toukokuu 2015, © Mika Schafroth/Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 9.6.2014, Espoo © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 9.6.2014, Espoo © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka tyypillisessä asennossa, pää ja eturuumis nostettu irti alustasta, 4.6.2016, Lohja, © Helmut Diekmann
Kotelo on yhtaikaa vyö- ja riippukotelo, 15.6.2014, Espoo © Helmut Diekmann