Ritariperhonen

Papilio machaon

Heimo: Ritariperhoset (Papilionidae)
Alaheimo: Papilioninae
Suku: Papilio

 

Tuntomerkit: Ritariperhonen eli ritari on Suomen suurimpia päiväperhosia. Sen siipien kärkiväli on noin 65–95 mm.
Yläpuolelta ritariperhonen on pääasiassa vaaleankeltaisen ja mustan kirjava. Takasiiven tummassa reunuksessa on myös sinistä. Takasiiven alaosassa on pitkä kannus, jonka tyvellä on punainen täplä. Se houkuttelee lintuja nokkimaan siihen kohtaan, minkä takia monet ritarit menettävät kannuksensa elinaikanaan. Lento on nopea, voimakasta, suoraviivaista ja pitkäliitoista.

Esiintyminen: Ritariperhonen esiintyy koko maassa, mutta ei ole missään yleinen. Lapissa ritariperhonen on harvinainen. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Tavallisesti yksi sukupolvi: toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun. Lämpiminä kesinä saattaa esiintyä toinen sukupolvi elokuussa. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Avoimet maastot, niityt, tienreunat, hakkuuaukeat ja suot.

Elintavat: Ritariperhosia havaitaan usein vain erillisiä yksilöitä. Koiraiden reviirit ovat mäkien päällä tai korkeiden puiden latvoissa, missä ne odottavat naaraita. Toisinaan ritarikoiraat kokoontuvat korkeiden mäkien huipulle. Siellä voidaan tavata useampia yksilöitä kerrallaan. Koska myös naaraat hakeutuvat korkeisiin maastokohtiin, tämä käyttäytyminen, jota kutsutaan hilltopping’iksi, edistää parittelukumppanin löytämisen ja näin ollen tämän suhteellisen harvinaisen lajin lisääntymisen.

Kehitysvaiheet: Naaraat munivat munat yksitellen ravintokasvien lehdille. Toukka elää mm. suoputkella, karhunputkella ja muilla sarjakukkaiskasveilla. Puutarhuri saattaa löytää ritarin toukkia porkkanoilta, tilliltä ja fenkolilta. Pieni toukka on musta ja sillä on keltaisia tai oranssinvärisiä täpliä sekä valkoinen ”satulaläikkä”. Täysikasvuinen toukka on vihreä ja sillä on mustat poikkiraidat, joissa on oranssinväriset täplät. Kuviointi ja väritys viestittävät myrkyllisyydestä. Jos toukka tuntee itsensä häirityksi, se työntää niskastaan haarukkamuotoisen ulokkeen (osmaterium) esille, josta erittyy pistävänhajuisia puolustuskemikaaleja. Noin viiden viikon ikäinen toukka koteloituu kiinnittymällä takapäästään kasvin varteen, ja keskiruumiin kohdalla sitä ympäröi kiinnipitävä kehruurihma (vyörihma). Kotelon väri voi alustasta riippuen olla vihreä tai ruskea.

Lähilaji: Purjeperhonen, jonka kannukset ovat vielä pitempiä ja jonka pohjaväri on hailakkaampi kuin ritariperhosen. Purjeperhosen siipien poikki kulkee pitkiä ”tiikeriraitoja”, kun taas ritariperhosen kuviointi on enemmän ”shakkiruutumainen”. Purjeperhonen on vaeltaja, jota tavataan Suomessa vain hyvin harvoin.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

3.8.2015, Espoo, © Helmut Diekmann
11.6.2011, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
6.6.2014, Espoo, © Olli Pihlajamaa
2.7.2015, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
2.7.2015, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
8.6.2013, Hyvinkää, © Olli Pihlajamaa
19.6.2014, Pieksämäki, © Patrik Åberg
3.8.2015, Espoo, © Helmut Diekmann
Ex ovo, kesäkuu 2016, © Håkan Söderholm
Ritari lennossa, taustalla vedenpintaa, 8.6.2013, Kaksoslammit, Hyvinkää, © Olli Pihlajamaa
Munintalento, 2.7.2015, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
Naaras asettaa munat suoputken lehdille, 2.7.2015, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
Vastakuoriutunut toukka syö ensimmäisenä munansa kuoret, 19.7.2017, Kangasala, © Esa Marjamäki
Pieni toukka, 15.7.2015, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
Pieni toukka, 15.7.2015, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
Pieni toukka (kasvatuksessa), kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Keskenkasvuinen toukka (kasvatuksessa), kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Toukan haarukkamuotoinen uloke (osmaterium), 24.7.2013, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka, osmaterium ulos työnnettynä, 24.7.2013, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka, 30.7.2012, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
Täysikasvuisia toukkia, 24.8.2015, Pöytyä, © Matti Selänne
Täysikasvuisia toukkia, 24.8.2015, Pöytyä, © Matti Selänne
Kotelo (kasvatuksessa), vihreä muoto, heinäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Ruskeahko kotelo, kasvatuksessa, elokuu 2015, © Håkan Söderholm