Punapystyperä

Clostera curtula

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Nirkot (Notodontidae)
Alaheimo: Pystyperät
(Pygaerinae)
Suku: Clostera

Tuntomerkit: Siipiväli 28–36 mm. Siipien pohjaväri on vaalean harmaanruskea. Siipien poikki kulkee kolmesta neljään melko suoraa, vaaleaa poikkiviirua, joista uloimmainen on etuosastaan muita leveämpi. Suuri, selvärajainen punaruskea laikku etusiiven kärjessä on lajin näkyvin tuntomerkki.

Esiintyminen: Laji esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa, Pohjois-Savon pohjoisosiin saakka yleisenä, mutta yksittäisenä. Länsirannikolla aina Oulun korkeudelle saakka. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Toukokuun alusta heinäkuun loppuun. Monien muiden nirkkojen tapaan lajin lentoaika on hyvin pitkä. Vähälukuinen toinen sukupolvi elo-lokakuussa. (Lentoaika)

Elinympäristö: Sekametsät, joissa kasvaa haapaa ja pajua, sekä niiden reunamat, linjanpohjat yms.

Muna, toukka, kotelo: Toukka käyttää ravinnokseen haapaa (Populus tremula) ja pajuja (Salix).

Lähilajit: Clostera albosigma (lähin esiintymä Etelä-Uralilla), pikkupystyperä, idänpystyperä, harmopystyperä ja ruskopystyperä.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi on johdettu latinankielisestä sanasta curtus (’lyhyt’): Levossa oleva perhonen näyttää siipien ja tarakuumiin tyypillisestä asennosta johtuen ”lyhyemmältä”.

 

Koiras, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Koiras, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Koiras, 5.6.2016, Hartola, © Heikki Tabell
Naaras, 29.5.2016, Hartola, © Heikki Tabell
Naaras, 29.5.2016, Hartola, © Heikki Tabell