Pikkuhäiveperhonen

Apatura ilia

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Häiveperhoset (Apaturinae)

Suku: Apatura

 

Tuntomerkit: Siipiväli 66–72 mm. Nimestään huolimatta pikkuhäiveperhonen on iso päiväperhonen ja vain hiukan pienempi kuin häiveperhonen (Apatura iris).
Pikkuhäiveperhonen on yläpuoleltaan tumma ja olemukseltaan häiveperhosen kaltainen. Koiraan siivissä näkyy siniviolettia hohdetta auringonvalon osuessa siipiin tietyssä kulmassa. Naaraan pohjaväri on tummanruskea. Sekä etu- että takasiiven yläpinnalla on oranssikehäinen silmätäplä. Valkoinen vyö on etusiivellä katkonainen, mutta takasiivellä yhtenäisempi ja tasainen. Häiveperhoselle tunnusomainen oka vyön ulkoreunalla (takasiivessä) puuttuu. Takasiiven takanurkassa on hieman oranssia.
Siipien alapuoli on vaaleanruskea, ja silmätäplät näkyvät myös alapuolella kummassakin siivessä. Himmeä vaalea vyö kulkee takasiiven poikki. Tiilenpunaista etusiiven kärjessä ja takasiiven vaalean vyön reunoilla. Etusiivessä on suuri oranssikehäinen täplä, jonka keskus on tummansininen. Takasiiven takanurkassa on pienempi silmätäplä.
Perhosen imukärsä on keltainen.

Esiintyminen:  Harvinainen, mutta yleistyvä tulokaslaji. Ensimmäiset yksilöt löydettiin Suomesta vasta 2000-luvun alussa. Etelä-Suomi, mutta laji on levinnyt jo Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Runsaimpana etelärannikolla ja Kaakkois-Suomessa. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Suomessa perhonen lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuun puoliväliin. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Valoisat seka- ja lehtimetsät, metsän reunamat, hiekka- ja metsäautotiet, vaelluksen aikana myös muualla. Haapaa kasvavat biotoopit.

Elintavat: Samanlaiset kuin haapa- ja häiveperhosella, ja perhosta voidaan tavata samoilta paikoilta, esimerkiksi hiekkateiltä imemässä kosteutta ja mineraaleja tien pohjasta. Pikkuhäiveperhonenkin pitää hiestä, kaikesta haisevasta ja mädästä. Perhonen hakeutuu myös eläinten raadoille ja ulosteille.

Kehitysvaiheet: Ravintokasvina haapa (Populus tremula), pajut ja poppelit. Pieni toukka talvehtii (toisen nahanvaihdon jälkeen).

Lähilajit: Voidaan sekoittaa häiveperhoseen (Apatura iris), haapaperhoseen (Limenitis populi) ja kuusamaperhoseen (Limenitis camilla). Haapa- ja kuusamaperhoselta puuttuvat silmätäplät, kun taas häiveperhosella on selkeä silmätäplä ainoastaan takasiiven yläpinnalla (etusiivessä, silmätäplän paikalla, on vain epäselvä tumma täplä). Lisäksi häiveperhosen takasiiven poikki kulkevan valkoisen vyön ulkoreunalla näkyy selvä ”hammas” tai ”oka”. Pikkuhäiveperhosen takasiiven alapinnalla tämä vaalea vyö ei ole yhtä selvärajainen kuin häiveperhosella, ja sen väri voi olla paitsi valkoinen myös hieman kellertävä ja vaaleanpunainen.

Muuta: Harvinainen värimuoto f. clytie, jonka pohjaväri on oranssinruskea ja vaaleat vyöt kellertäviä.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Koiras, 10.7.2016, Järvenpää, © Päivi Torkki
Koiras, 27.7.2012, Espoo, © Helmut Diekmann
Koiras, 17.7.2014, Espoo, © Matti Selänne
Koiras, 11.7.2016, Vantaa, © Mika Schafroth
Koiras, 26.7.2017, Siuntio, © Helmut Diekmann
Koiras, 28.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
Naaras, Espoo, 20.7.2014, © Matti Selänne
Koiras, 28.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
26.7.2017, Vantaa, © Mika Schafroth
Koiras, 1.8.2015, Siuntio, © Helmut Diekmann
Koiras, 26.7.2017, Siuntio, © Helmut Diekmann
Koiras, 26.7.2017, Siuntio, © Helmut Diekmann
Haavan oksalla talvehtiva pikkutoukka, 31.10.2017, Parainen, © Mikko Huunonen
Talvehtiva toukka, 31.10.2017, Parainen, © Håkan Söderholm
Talvehtiva pikkutoukka, 31.10.2017, Parainen, © Mikko Huunonen
Pieni toukka talvehtimisen jälkeen, kasvatusoloissa, huhtikuu 2018, © Håkan Söderholm
Pieni toukka talvehtimisen jälkeen, kasvatusoloissa, huhtikuu 2018, © Håkan Söderholm
Keskenkasvuinen toukka kasvatusoloissa, toukokuu 2018, © Håkan Söderholm
Keskenkasvuinen toukka kasvatusoloissa, toukokuu 2018, © Håkan Söderholm