Pihlajaperhonen

Aporia crataegi

Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Kaaliperhoset (Pierinae)
Tribus: Pierini
Suku: Aporia

 

Tuntomerkit: Pihlajaperhonen on suurikokoinen valkoinen kaaliperhonen. Siipien kärkiväli on 51–67 mm. Naaras on hieman kookkaampi kuin koiras.
Pihlajaperhosen tunnistaa parhaiten mustista tai tummanruskeista siipisuonista, jotka näkyvät läpikuultavien siipien ylä- ja alapinnalla. Koiraan siivet ovat valkoiset ja vain siipisuonet sekä etusiiven yläosassa oleva kapea diskoidaalitäplä (keskisaran poikkisuonessa) erottuvat mustina. Naaraan siivet ovat useimmiten voimakkaammin läpikuultavat ja siipisuonet  tummanruskeat. Edellä mainittu diskoidaalitäplä puuttuu naaraalta.

Esiintyminen: Suomen itäosissa ja Ahvenanmaalla yleinen, muualla harvinaisempi. Pihlajaperhosten esiintyminen vaihtelee suuresti alueittain. Joillakin alueilla laji voi olla hyvinkin yleinen, kun taas esimerkiksi Länsi-Suomesta se näyttää puuttuvan lähes kokonaan, samaten Lapista (joskin perhonen on tehnyt vaelluksia sinnekin). Vahvimmat kannat löytyvät Kaakkois- ja Itä-Suomesta. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Yksi sukupolvi. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Metsäniityt, metsänreunat, metsäteiden varret, hakkuuaukiot.

Elintavat: Perhoset kokoontuvat joskus suurin joukoin hiekkateille imemään maasta kosteutta, suolaa ja mineraaleja.

Kehitysvaiheet: Naaras munii värttinänmuotoiset kellertävät munat suurissa rykelmissä ravintokasvien lehtien yläpinnalle. Toukka elää erilaisilla puilla: pihlajalla, orapihlajalla, tuomella ja omenalla. Toukalla on pitkittäisiä mustia ja kellertäviä raitoja sekä vaaleaa karvoitusta. Toukat elävät suurissa ryhmissä ja talvehtivat seittipussissa yhteen punottujen lehtien välissä. Talvehtimisen jälkeen keskenkasvuisten toukkien kehitys jatkuu, ja koteloituminen tapahtuu toukokuun loppupuolella. Toukka koteloituu kiinnittymällä takapäästään oksaan tai kasvin varteen, ja keskiruumiin kohdalla koteloa ympäröi kiinnipitävä kehruurihma (vyörihma). Kotelo on vaaleanvihreä ja sillä on keltaisia laikkuja ja mustia pilkkuja. Heti kuoriudutaan perhonen erittää punertavaa kotelovirtsaa (joka sisältää kotelovaiheelta jääneitä kuona-aineita). Toisinaan perhonen ”sotkee” itsensä tällä virtsalla, minkä takia joidenkin yksilöiden kohdalla voi havaita ruskeita tahroja muuten niin puhtaanvalkoisissa siiveissä.

Lähilajit: Pihlajaperhosta voidaan sekoittaa pikkuapolloon, jolla on kuitenkin kaksi mustaa täplää etusiivessä.

Muuta: Kuten muutkin perhoslajit, joiden toukat elävät ryhmissä, pihlajaperhosen toukat joutuvat helposti loispistiäisten saaliiksi. – Lajin tieteellinen nimi on johdettu orapihlajan sukunimestä (Crataegus).

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Koiras, 7.6.2014, Oulainen, Käpylä © Päivi Torkki
Koiras, 5.6.2013, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 13.6.2015, Inkoo, © Helmut Diekmann
Koiras, 17.6.2010, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
Koiras, 9.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
Koiras, 9.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
Naaras, 23.6.2013, Joroinen, © Helmut Diekmann
Naaras, läpikuultava yksilö, 11.6.2014, Kuopio, © Teppo Salmela
Naaras, 14.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
Parittelu, ylhäällä naaras, alhaalla koiras, 3.7.2012, Joroinen, © Helmut Diekmann
Keskenkasvuisia toukkia, 8.5.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Keskenkasvuinen toukka kasvatusoloissa, toukokuu 2016, © Håkan Söderholm
Täysikasvuisia toukkia, kasvatuksessa, toukokuu 2015, © Mika Schafroth
Loisittu toukka. Loispistiäisen toukat ovat syöneet perhostoukan sisältäpäin. Ennen koteloitumistaan ne kaivautuvat perhostoukan nahan läpi. Toukokuu 2015, © Helmut Diekmann
Esikotelo, kasvatuksessa, toukokuu 2015, © Mika Schafroth
Kotelo (kasvatuksessa), toukokuu 2015, © Helmut Diekmann