Paljakkakylmänperhonen

Oeneis bore

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)

Tribus: Satyrini

Suku: Oeneis

 

Tuntomerkit: Paljakkakylmänperhonen on keskikokoinen päiväperhonen; siipiväli on noin 35 – 50 mm, naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Siipien pohjaväri on yläpinnaltaan tasaisen harmaanruskea, naarailla hieman kellansävyisempi. Takasiipien tyviosa on muuta siipeä tummempi ja ulkoreunassa on heikosti tummia aaltomaisia kuvioita.
Alapuolelta etusiipi on ruskea, naarailla kellertävämpi, molemmilla mustakehnäinen. Takasiiven keskeltä tyveä kohti kulkee tummempi vyöhyke. Siinä voi erottua heikkoja tummia ja vaaleita poikkijuovia, takasiiven ulkoreunassa on tumma poikkijuova.
Perhonen pitää levätessään siivet aina supussa, joten perhosen yläpintaa ei pääse luonnossa havaitsemaan. Alapuolen kuviointi ja elinympäristö ovat lajin parhaat tuntomerkit.

Esiintyminen: Laji esiintyy harvinaisena maan pohjoisimmissa osissa, lähinnä vain Tunturi-Lapissa.

Lentoaika: Perhonen lentää kesä-heinäkuussa, paras lentoaika on kesäkuun loppupuolelta heinäkuun puoliväliin. Kylminä kesinä perhosta voi löytää heinäkuun lopulle asti.

Elinympäristö: Tundra, vuoristojen ja tunturien lakiosien kiviset rinteet ja kuivat niittymäiset alueet, myös tunturien koivuvyöhyke.

Muna, toukka ja kotelo: Toukan ravintokasveja ovat eri heinäkasvit (Poaceae), mm. lampaannata (Festuca ovina). Toukka talvehtii kahdesti.

Lähilajit: Muut Oeneis-suvun kylmänperhoset: sara- ja rämekylmänperhonen. Lajin voi sekoittaa Pohjois-Suomessa sarakylmänperhoseen. Paljakkakylmänperhosella ei kuitenkaan ole silmätäpliä.

Muuta: Lajin nimi viittaa esiintymisalueeseen, tunturien paljaaseen, puuttomaan paljakkaan.

15.7.1973, Utsjoki, J. Kanerva leg.