Nyhäsirppisiipi

Falcaria lacertinaria

Heimo: Sirppisiivet ja villaselät (Drepanidae)
Alaheimo: Sirppisiivet (Drepaninae)
Suku: Falcaria

Tuntomerkit: Lajin naaraat ovat beessin värisiä ja vaaleampia kuin tummemman ruskeat ja harmahtavammat koiraat. Nyhäsirppisiipi pyrkii matkimaan levätessään kuollutta lehteä tai kaarnaanpalaa pitämällä voimakkaat aaltoreunat omaavat siivet ruumiinsa ympärille alaspäin laskostettuina. Etusiivissä on kaksi tummaa viirua, jotka kulkevat koko siiven läpi. Viirujen välissä on tumma keskitäplä. Ulkoreunan lähellä on vaalea heikosti erottuva poikkijuova ja siivet ovat tummareunuksiset. Lajin takasiivet ovat likaisen valkoiset. Siipiväli on noin 30-37 mm. Naaraat ovat koiraita pehmeämmän muotoisia ja rotevampia, sekä kooltaan suurempia.

Esiintyminen:  Laji on maamme etelä- ja keskiosissa erittäin yleinen, mutta harvinaistuu hieman, mitä pohjoisemmaksi mennään.

Lentoaika: Toukokuun puolivälistä elokuun lopulle usein kahtena sukupolvena.

Elinympäristö: Koivulla elävää lajia voi tavata oikeastaan mistä vain, missä vain koivua kasvaa. Perhonen on yö aktiivinen ja tulee hyvin valolle, koiraat naarasta paremmin. Päivällä perhoset lepäilevät mm. pajukkoihin piiloutuneina. Häiriintyessään laji lähtee helposti lentoon myös päivällä kuten monet mittarit, joihin sirppisiivet ennen lueteltiinkin.

Muna, toukka ja kotelo:  Toukka käyttää ravintokasvinaan koivua ja leppää. Syksyn tullen täysikasvuinen toukka koteloituu yhteenkäärimiensä lehtien väliin. Laji talvehtii kotelona.

Lähilajit: Muut sirppisiipiin kuuluvat lajit. Lajin voi sekoittaa myös nirkkoihin, sillä se pitää siipiään levossa laskostettuina toisin kuin monet muut sirppisiivet.

20.6.2016, Hartola, © Heikki Tabell
27.6.2016, Kangasala, © Esa Marjamäki
© Patrik Åberg
Toukka, 24.7.2016, Kangasala, © Esa Marjamäki