Nokkosperhonen

Nymphalis urticae

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)

Suku: Nokkosperhoset (Nymphalis)

 

Tuntomerkit: Nokkosperhonen on keskikokoinen aitotäpläperhonen; siipien kärkiväli noin 40–52 mm.
Nokkosperhosen siipien yläpinta on oranssinpunainen. Etusiiven yläreunaa täplittää rivi tummia laikkuja, joiden välit ovat kellertäviä. Ulommainen vaalea täplä on valkoinen. Alareunassa on iso tumma täplä ja vieressä keltainen laikku. Takasiipien tyvi on yhtenäisen tumma. Siipiä kiertää sinitäpläinen tumma reunus.
Siipien alapuoli on tummanruskea ja siinä näkyy yläpuolen tummat laikut. Molempien siipien reunassa on tummia sinihohtoisia kaaria.

Esiintyminen:  Nokkosperhonen on levittäytynyt yli koko Suomen ja on yksi yleisimpiä päiväperhosiamme. Lajilla on kuitenkin vuotuisia kannanvaihteluja ja joinakin vuosina se on ollut lähes tyystin kadonnut. Nokkosperhonen talvehtii aikuisena ja aloittaa aikaisin keväällä lentonsa. Koiraat puolustavat reviiriään metsien laitamilla ja odottavat siellä naaraita. Varhaisena kevään lentäjänä nokkosperhonen onkin yksi perhosmaailman kevään airuista, jonka voi löytää pirteänä väriläiskänä ensimmäisiltä kevään kukilta, leskenlehdeltä tai raidan kukilta.

Lentoaika: Laji on aikuistalvehtija ja lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun lopulta syksyyn ja talvehtimisen jälkeen uudelleen keväällä kuten neitoperhonen. Poikkeuksellisen suotuisina kesinä nokkosperhonen voi muodostaa kesällä kaksi sukupolvea.

Elinympäristö: Perhosen elinympäristöä ovat niityt, hakamaat, pihat, puutarhat ja yleensäkin kulttuuriympäristöt.

Muna, toukka ja kotelo:  Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat ryppäinä isäntäkasvin (nokkosen) lehtien alapinnalle. Toukat elävät yhdyskunnissa isäntäkasvillaan ja koteloituvat nokkoselle. Myös pystysuorilta pinnoilta kuten rakennusten seinustoilta, aitojen tai puunrunkojen pinnoilta voi löytää lajin koteloita.

Lähilajit: Nokkosperhonen muistuttaa lähilajejaan isonokkosperhosta, kirsikkaperhosta ja liuskaperhosta. Nokkosperhosen pohjaväri on kuitenkin voimakkaamman oranssi, sen etusiiven reunamalla on keltaisia laikkuja ja takasiiven tyvi on laajalti tasaisen tumma. Näiden tuntomerkkien avulla nokkosperhonen on erotettavissa lähilajeistaan.

Muuta:  Nokkosperhosella esiintyy voimakasta kannanvaihtelua ja syytä tälle vaihtelulle ei ole varmuudella löydetty. Eräs tekijä saattaa olla lajilla esiintyvät loiset, joiden on havaittu säätelevän perhosilla ylisuuria kantoja. 1990-luvulla ilmeni huomattava kannan väheneminen, mutta laji on sieltä 2000-luvulla palautunut entiselleen. Nokkosperhosella on myös vaelluskäyttäytymistä ja suomalaiseen kantaan voivat vaellukset tuoda aika ajoin täydennystä. Kannanvaihteluista huolimatta nokkosperhonen on päiväperhosseurannassa neljänneksi yleisin laji. Suomessa on toteutettu yli 30 vuoden ajan valtakunnallista päiväperhosseurantaa. Oheisessa linkissä on tämän seurannan tilastoja neito- ja nokkosperhosesta: http://www.ekay.net/datafiles/userfiles/File/6%20lajiaukeama.pdf

Talvehtinut, 21.4.2014, Hartola, © Heikki Tabell
Talvehtinut, 22.4.2016, Järvenpää, © Päivi Torkki
Talvehtineet, 16.4.2014, Inkoo, © Tuittu Karlsson
30.7.2009, Lohja, © Helmut Diekmann
5.8.2011, Lohja, © Helmut Diekmann
21.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
7.8.2001, Lohja, © Teppo Salmela
8.7.2011, Hartola, © Heikki Tabell
7.9.2014, Hartola, © Heikki Tabell
4.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
29.7.2009, Lohja, © Helmut Diekmann
15.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
4.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
4.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
Kosinta, 2.4.2016, Järvenpää, © Päivi Torkki
Pieniä toukkia nokkosella, kesäkuu 2014, Espoo, © Mika Schafroth
Keskenkasvuisia toukkia, 11.6.2017, Lohja, © Helmut Diekmann
Keskenkasvuisia toukkia, 28.7.2016, Helsinki, © Mika Schafroth
Keskenkasvuisia toukkia, 1.6.2011, Espoo, © Olli Pihlajamaa
Täysikasvuinen toukka, 15.6.2014 Hartola, © Heikki Tabell
Kotelo, 15.8.2016, Vantaa, © Mika Schafroth