Neitoperhonen

Nymphalis io

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)

Suku: Nokkosperhoset (Nymphalis)

 

Tuntomerkit: Neitoperhonen on melko kookas päiväperhonen. Sen siipiväli on 45–55 mm ja se on hiukan nokkosperhosta suurempi.
Neitoperhosen siipien yläpuolen pohjaväri on syvän punaruskea, jota koristaa siipien kärjissä suuret silmätäplät. Etusiiven silmätäplässä on tumman keskitäplän ympärillä sinistä, violettia ja kellertävää, ja takasiiven vaaleakehäisen mustan silmätäplän keskellä on hohtavan sininen kuvio. Siipien ulkoreunoja pitkin kulkee ruskeanharmaa reunus.
Joissakin kielissä neitoperhonen yhdistetään riikinkukkoon suurten silmätäplien takia. Silmätäplillä on luultavasti kahdenlainen tarkoitus: Räpsytellessään siipiään neitoperhonen voi pelottaa vihollisen karkuteille tai houkutella sen iskemään täplien tienoville – silloin siipeen tulee toki reikä, mutta perhonen saattaa päästä pakoon.
Siipien alapuolen pohjaväri on tummanruskea ja se on vipevöity mustilla juovilla.

Esiintyminen:  Neitoperhonen on kulttuuriympäristöjen laji ja melko uusi tulokas maassamme, joka alkoi vakiinnuttaa asemaa Suomessa 1970-luvulla. Samoihin aikoihin perhonen on kehittänyt kyvyn talvehtia Pohjolan oloissa. Neitoperhosia voi löytää vielä lokakuussa, mutta ennen pakkasia ne siirtyvät kalliokoloihin, kellareihin, ulkorakennuksiin tai varvikon sekaan talvehtimaan. Onnistunut talvehtiminen edellyttää, että perhosen elimistö pystyy tuottamaan ”pakkasnestettä”, joka mahdollistaa henkiinjäämisen talven yli. Maalis-huhtikuussa kevätaurinko herättää perhoset horroksesta ja ne jatkavat lentoaan ensimmäisten päiväperhosten – sitruuna- ja nokkosperhosten – joukossa. Viime vuosina laji on ollut lentoaikoinaan yksi yleisimmistä päiväperhosistamme. Se on levinnyt Etelä-Suomesta suunnilleen Oulun korkeudelle saakka, pohjoisemmassa lajia löytää vain satunnaisesti.

Lentoaika: Neitoperhonen lentää yhtenä sukupolvena heinäkuusta syyskuuhun sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä aina kesäkuulle saakka. Lajin elinkaaressa perhosvaihe saattaa siis kestää peräti 11 kuukautta. Tosin noin puoli vuotta tästä ajasta aikuinen perhonen viettää talvihorroksessa.

Elinympäristö: Laji on kulttuuriseuralainen, jonka tavoittaa pihapiireistä, puutarhoista, avomailta ja teiden varsilta. Neitoperhonen käy mielellään kukilla. Pelto-ohdake on yksi sen suosikeista, ja parhailla paikoilla voi tienvarsien ja joutopeltojen ohdakkeilla nähdä kymmeniä neitoperhosia.

Muna, toukka ja kotelo:  Aikuiset perhoset parittelevat keväällä, talvehtimisen jälkeen. Parittelu tapahtuu piilossa, minä takia parittelevia neitoperhosia ei juurikaan luonnossa näy (tämä koskee muitakin Nymphalis-suvun lajeja). Naaraat munivat munat ryppäinä nokkosten lehtien alapinnalle. Neitoperhosen toukat ovat monofageja ja syövät vain nokkosta. Täysikasvuinen toukka on pikimusta ja piikikäs ja sillä on runsaasti pieniä valkoisia pisteitä koko kehossaan. Toukkia voi löytää nokkosista kesä-heinäkuussa. Toukat elävät yhdyskunnissa ja koteloituvat nokkosen tai jonkin muun kasvin varsille. Myös rakennusten seiniltä voi löytää neitoperhosen koteloita. Kotelovaihe kestää parisen viikoa ja sijoittuu yleensä heinäkuun loppupuolelle tai elokuun alkupuolelle.

Lähilajit: Isot aitotäpläiset kuten suruvaippa, amiraali ja isonokkosperhonen muistuttavat varsinkin siipien alapinnalta neitoperhosta. Neitoperhosen yläpinta sen sijaan on suurine silmätäplineen sen verran erikoinen, ettei perhosta voi sekoittaa muihin lajeihin.

Talvehtinut, 13.4.2016, Järvenpää, © Päivi Torkki
Talvehtinut, 13.4.2016, Järvenpää, © Päivi Torkki
Talvehtinut, 16.4.2016, Järvenpää, © Päivi Torkki
14.8.2009, Espoo, © Helmut Diekmann
25.8.2012, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
3.8.2013, Pieksämäki, © Patrik Åberg
9.8.2014, Espoo, © Helmut Diekmann
9.8.2014, Hartola, © Heikki Tabell
11.8.2013, Hartola, © Heikki Tabell
16.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
7.8.2011, Lohja, © Teppo Salmela
5.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
3.8.2014, Hartola, © Heikki Tabell
18.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
6.8.2009, Lohja, © Helmut Diekmann
5.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
Kosinta, 2.5.2016, Porvoo, © Helmut Diekmann
Parittelu, 10.5.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
Pieniä toukkia, 17.6.2014, Espoo, © Mika Schafroth
Täysikasvuisia toukkia, 1.8.2015, Espoo, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 6.7.2016, Espoo, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 6.7.2016, Espoo, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 4.8.2015, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Kotelo, kasvatuksessa, heinäkuu 2016, © Helmut Diekmann