Nastakehrääjä

Aglia tau

Heimo: Riikinkukkokehrääjät (Saturniidae)
Alaheimo: Agliinae
Suku: Aglia

Tuntomerkit: Nastakehrääjä on kookas riikinkukkokehrääjien heimoon kuuluva perhonen. Siipiväli on noin 55–85 mm; naaras on koirasta suurempi. Koiraalla on tuuheat kampamaiset tuntosarvet.
Koiraan siipien pohjaväri on oranssinkeltainen, kun taas naaras on hailakaamman okrankeltainen. Molemmilla sukupuolilla on sekä etu- että takasiipien keskellä mustakehäinen sininen silmätäplä, jonka keskellä on valkoinen t-muotoinen ”nastakuvio”, joka muistuttaa vanhanaikaista taottua naulaa. Kuvio näkyy myös siipien alapinnalla.

Esiintyminen: Nastakehrääjää tavataan melko yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Perhonen lentää keväällä. Sen paras lentoaika osuu koivujen hiirenkorvavaiheen mentyä ohi, kun tuoreet koivunlehdet ovat avautuneet täysin, eli toukokuun puolivälistä kesäkuun alkupuolelle. Yksi sukupolvi. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Nastakehrääjä suosii avoimia lehtometsiä, erityisesti lehtomaisia koivikkoja, sekä rämeiden reunoja.

Elintavat: Koiraat lentävät nopeasti ja mutkitellen aurinkoisina päivinä (varsinkin aamupäivällä) lehtometsissä naaraita etsien. Tuuheiden tuntosarviensa ansiosta ne haistavat naaraan pitkienkin matkojen päästä. Parittelu on suhteellisen lyhyt, se kestää vain noin 30-60 minuuttia, minkä jälkeen koiras irrottautuu naaraasta ja jatkaa matkaansa. Naaras aloittaa munintalentonsa vasta illalla. Perhoset eivät syö enää imagovaiheessa; laji on hankkinut kaiken tarvitsemansa energian toukkavaiheessa. Aikuisen perhosen elinikä jää siksi melko lyhyeksi.

Kehitysvaiheet: Naaras kiinnittää suklaanruskeat munat isäntäkasvien oksiin ja lehtiin. Suomessa toukan pääasiallinen ravintokasvi on koivu, harvemmin raita tai tammi. (Keski-Euroopassa pyökki, Fagus sylvatica, on lajin tyypillinen ravintokasvi.) Vastakuoriutunut vihreä toukka kantaa selässään kuusi merkillistä uloketta:  ohuita punavalkoisia ”antennimastoja”, jotka häviävät asteittain nahanvaihtojen myötä. Toukka koteloituu lähellä maan pintaa karikkeeseen tai kuivien lehtien väliin kutomaansa pehmeään, ruskeaan kotelokehtoon. Kotelo talvehtii.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi viittaa kreikkalaiseen t-kirjaimeen (= tau), eli perhosen siivissä näkyvään ”nastakuvioon”.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Koiras, kasvatettu yksilö, toukokuu 2015, © Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu yksilö, toukokuu 2012, © Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu yksilö, toukokuu 2012, © Helmut Diekmann
Vastakuoriutunut koiras, kasvatuksesta, toukokuu 2018, © Esa Marjamäki
Naaras, e larva, toukokuu 2017, © Patrik Åberg
Naaras, kasvatuksesta, toukokuu 2014, © Helmut Diekmann
Naaras, kasvatettu yksilö, toukokuu 2016, © Helmut Diekmann
Naaras houkuttelemassa, kasvatettu yksilö, kesäkuu 2017, © Helmut Diekmann
Koiras lähestyy, 4.6.2017 Kirkkonummi, © Helmut Diekmann
Kilpakosinta, 27.5.2015, Lohja, © Helmut Diekmann
Parittelu (koiras alhaalla), 24.5.2014, Inkoo, © Helmut Diekmann
Parittelu (koiras vasemmalla) 27.5.2015, Lohja, © Helmut Diekmann
Munia, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Vastakuoriutunut toukka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Vastakuoriutunut toukka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Pieni toukka, toinen nahka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Pienehkö toukka, kolmas nahka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Keskenkasvuinen toukka, kolmas nahka, kasvatusoloissa, heinäkuu 2017, © Esa Marjamäki
Täysikasvuinen toukka, neljäs nahka, kasvatuksessa, kesäkuu 2011, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, neljäs nahka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Naaraan kotelo, nostettu ulos kotelokopasta (vasemmalla), kasvatusoloissa, toukokuu 2016, © Helmut Diekmann