Luhtakultasiipi

Lycaena helle

Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Kultasiivet (Lycaenini)
Suku: Lycaena

Tuntomerkit: Luhtakultasiipi on pienehkö ja melko tumma kultasiipilaji. Siipiväli on noin 22–27 mm. Koiraan siivissä on violettia hohtoa. Naaraan siipien yläpinta on sinertävänruskea ja siivissä on oranssi reunavyö. Etusiiven alapinta on oranssi ja siinä on valkokehäisiä mustia täpliä. Takasiiven alapinta on harmaan oranssi ja siinä on mustien kaaritäplien reunustama oranssinpunainen reunavyö.

Esiintyminen: Ennen vanhaan luhtakultasiipiä tavattiin monissa paikoissa ympäri Suomea, mutta nykyisin laji lienee hävinnyt Etelä-Suomesta. Esiintymisen painopisteet ovat tätä nykyä Kuusamon ja Tornion seuduilla (Levinneisyyskartta).

Lentoaika: Yksi sukupolvi: toukokuun lopusta heinäkuun alkuun. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Rehevät ja kosteat niityt, jokipenkat, ojien ja purojen varret, soiden reunamat.

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvin, nurmitataren (Bistorta vivipara), lehtien alapinnoille, lähelle keskisuonta. Ravintokasvin ympärillä kasvillisuuden tulee olla sopivan harvaa. Toukat kuoriutuvat reilun viikon kuluttua ja ovat valmiita koteloitumaan vajaan kuukauden kuluttua. Toukka on myrmekofiili ja vetää puoleensa muurahaisia. Koteloituminen tapahtuu lähelle maanrajaa. Kotelo talvehtii.

Lähilajit: Muut kultasiivet.

Muuta: Luhtakultasiipi mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV; se on EU:n alueella hyvin harvinainen ja Suomessakin se on vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomessa laji on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksessa.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Kesäkuu 2015, Keminmaa, © Ari Kekki
Kesäkuu 2015, Keminmaa, © Ari Kekki
Kesäkuu 2015, Keminmaa, © Ari Kekki