Kulmapikkumittari

Eupithecia vulgata

Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Larentiinae
Tribus: Eupitheciini
Suku: Eupithecia

Tuntomerkit: Pohjaväriltään harmaanruskea, pienehkö, melko suipposiipinen pikkumittari. Siipiväli on 16–19 mm. Etusiipi on yleisvaikutelmaltaan melko vahvasti kirjailtu, takasiiven sisäreuna on voimakkaan kirjava. Etusiiven keskipilkku on häipyvä, siipiripset ovat täplikkäät. Paras tuntomerkki lienee etusiiven ulompi vaalea kaksoispoikkiviiru, joka tekee etureunan kohdalla voimakkaan kulman.

Esiintyminen: Laji on yleisimpiä pikkumittareita ja levinnyt lähes koko Suomeen, hajahavaintoja on Pohjois-Lappia myöten. (Levinneisyyskartta).

Lentoaika: Perhonen lentää toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun. (Lentoaika)

Elinympäristö: Mittarin voi löytää monenlaisilta biotoopeilta; esimerkiksi puistot, puutarhat, metsänreunat ja kedot.

Elintavat: Perhonen aloittaa lentonsa hämärän tullen ja tulee valolle. Mittarin voi löytää myös alkukesän kukilta, kuten omenalta tai tuomelta.

Kehitysvaiheet: Toukka on moniruokainen; elää mm. kultapiiskulla, paimenmataralla ja siankärsämöllä. Laji talvehtii kotelona.

Muuta: Toukkaa löytää harvoin, luultavasti sen takia, että luonnossa se syö lähinnä lakastuneita lehtia ja kariketta (Jalas-Mikkola-Peltonen). Parhaiten toukan saakin kasvatettua munituksesta.
Lajin tieteellinen nimi on johdettu latinankielisestä adjektiivista vulgatus (’yleinen’, ’tavallinen’).

LepiforumKulmapikkumittarin sivu

25.5.2015, Hartola, conf. Anssi Junnila, Jari Purkunen, © Heikki Tabell
26.5.2016, Hartola, © Heikki Tabell