Kirjopapurikko

Lopinga achine

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)

Tribus: Satyrini

Suku: Lopinga

 

Tuntomerkit: Kirjopapurikko on keskikokoinen päiväperhonen; siipien kärkiväli on noin 39–50 mm. Naaraat ovat hieman koiraita kookkaampia.
Siipien pohjaväri on harmaanruskea ja etusiiven ulkoreunaa koristaa viisi mustaa rengastäplää. Täpliä ympäröi kellertävät renkaat. Etureunassa on vaalea kiilamainen laikku. Takasiiven ulkoreunaa rivittää kolme tai neljä mustaa rengastäplää.
Alapuolelta perhonen on myös harmaanruskea ja molempien siipien reunoja kiertää kaksi vaaleaa poikkijuovaa. Juovien vieressä kulkee huomattavan suurten, tummien silmätäplien rivi. Täpliä ympäröi kellertävä rengas ja täplien keskellä on valkoinen piste. Täplien lähellä, sisempänä, on sekä etu- että takasiivessä vaalea kiilamainen juova.

Esiintyminen:  Laji esiintyy Suomessa harvinaisena etelä- ja kaakkoisosissa ja satunnaisena Hämeessä. Keski-Suomesta Keuruun tienoilta löytyy luultavasti lajin pohjoisin esiintymä. Kirjopapurikko on tullut Suomeen vasta 1900-luvun alkupuolella. Perhonen luokitellaan vaarantuneeksi ja on rauhoitettu.

Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkuun.

Elinympäristö: Perhonen on metsälaji ja siihen voi törmätä valoisissa suonlaitakuusikoissa. Laji on esiintymisalueillaan vähälukuinen ja esiintymät ovat pieniä.

Muna, toukka ja kotelo:  Toukat elävät eri heinäkasveilla. Laji talvehtii toukkana.

Lähilajit: Muut papurikkojen sukuun kuuluvat lajit.

Muuta:  Sana papurikko viittaa alun perin hevoseen, jonka karvassa on pyöreitä, toisen sävyisiä laikkuja. Tätä kuviointia tarkoittava sana on lainattu myös papurikkoperhosille.

2.7.2017, Hattula, © Teppo Salmela
2.7.2017, Hattula, © Teppo Salmela
2.7.2017, Hattula, © Teppo Salmela
28.6.2015, Hattula, © Olli Pihlajamaa
28.6.2015, Hattula, © Helmut Diekmann
2.7.2017, Hattula, © Teppo Salmela
28.6.2015, Hattula, © Heikki Tabell
28.6.2015, Hattula, © Olli Pihlajamaa
Perhosen habitaatti, Hattula, © Teppo Salmela