Kirjokehrääjä

Endromis versicolora

Heimo: Kirjokehrääjät (Endromidae)
Suku: Endromis

Tuntomerkit: Kirjokehrääjää, sukunsa ainoaa lajia maailmassa, ei voine sekoittaa mihinkään toiseen perhoslajiin. Naaras on koirasta huomattavasti kookkaampi;  koiraan siipiväli on 56–64 mm ja naaraan 66–84 mm. Naaraan tuntosarvet ovat ohuemmat kuin koiraan tuuheat kampamaiset tuntosarvet. Perhosen jalat ovat pitkät ja karvattomat.
Kirjokehrääjän siivissä on voimakkaat kuviot. Koiraalla on siivissään enemmän tummempia sävyjä kuin naaraalla, joka on vaaleampi. Molemmilla sukupuolilla etusiiven poikki kulkee kaksi valkoreunaista tummaa juovaa, joiden välissä on bumeranginmuotoinen musta täplä. Etusiiven kärjessä on kolme valkoista kolmiomuotoista täplää, ja alempana siipisuonet laajenevat siiven ulkoreunaa kohti valkoisiksi kärkikolmioiksi.
Koiraalla takasiiven pohjaväri on oranssi, kun taas naaraalla takasiipi on hyvin vaalea, lähes valkoinen. Takasiiven poikki kulkee yksi tumma juova, ja siiven etunurkassa on tumma läikkä.

Esiintyminen: Laji on Etelä- ja Keski-Suomessa melko yleinen; esiintymisen painopiste on etelässä. Vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Joskus lajia tavataan runsaita määriä, kun taas joinakin vuosina havaintoja ilmoitetaan vain niukasti. Lapissa lajia on havaittu vain yksittäin. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Kirjokehrääjä on varhaisin kehrääjämme. Lajia voidaan tavata jo maaliskuun loppupuolella, mutta pääasiallisesti lento alkaa huhti-toukokuun vaihteessa. Lennon huippu osuu toukokuun alkupuolelle, kun koivujen lehdet ovat hiirenkorvalla. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Valoisat lehtimetsät, soiden reunakoivikot, linja-aukot, taimikot ja hakkuuaukeat.

Elintavat: Koiraat lentävät aurinkoisella säällä päivällä sekä yöllä naaraita etsien. Lento on nopeaa ja heittelehtivää. Kesken lentoaan koiraat saattavat pudottautua maahan saatuaan vainun lähellä istuvasta naaraasta. Koiraat tulevat hyvin uv-valolle, naaraat huonommin. Naaraita voi etsiä päiväsaikaan puiden oksilta, minne ne kapuavat houkutellakseen koiraita feromonillaan. Naaras ei välitä puulajista kiivetessään, vaan sen voi nähdä istuskelemassa vaikkapa kuusen oksalla. Naaraat lähtevät lentoon vasta hämärän laskeudutta, ja niiden meno on rauhallisempaa. Naaraat tulevat heikommin valolle kuin koiraat. Perhoset eivät syö enää imagovaiheessa; laji on hankkinut kaiken tarvitsemansa energian toukkavaiheessa. Aikuisen perhosen elinikä jää siksi melko lyhyeksi.

Kehitysvaiheet: Naaras munii oksiin silmujen viereen rivin vaaleankeltaisia tai -vihreitä munia, jotka muuttuvat myöhemmin kalanmaksaöljykapselien värisiksi. Ravintokasvinaan kirjokehrääjän toukka käyttää pääasiassa koivua, joskus myös leppää tai metsälehmusta. Pienet toukat ruokailevat suurissa ryhmissä, ja ne  hajaantuvat erilleen vasta lähellä koteloitumista. Häirittyinä ne nostavat eturuumiinsa pystyyn. Ensimmäisessä nahkavaiheessa (L1) toukka on musta ja lyhytkarvainen, mutta nahanvaihtojen myötä toukka muuttuu vihreäksi ja karvattomaksi muistuttaen kiitäjäntoukkia. Toukka koteloituu lähellä maan pintaa karikkeeseen tai lehtien väliin kutomaansa pehmeään, ruskeaan kotelokehtoon. Kotelo talvehtii.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi on johdettu latinankielisestä adjektiivista versicolor = ’värikäs’, ’kirjava’.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Koiras, ex ovo, toukokuu 2013, © Helmut Diekmann
Koiras, 26.4.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 29.4.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 8.5.2015 Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 26.4.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 29.4.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Vastakuoriutunut koiras, ex ovo, toukokuu 2016, © Helmut Diekmann
Koiras, 30.4.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Naaras, 6.5.2017, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras, ex ovo, toukokuu 2013, © Helmut Diekmann
Naaras, 8.5.2012, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 7.5.2017, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Parittelu, naaras ylempänä, 10.5.2013, Espoo, © Helmut Diekmann
Muniva naaras, 21.5.2017, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Muninta lähikuvassa, toukokuu 2017, © Patrik Åberg
Pikkutoukkia (L1 = munatoukka) kasvatusoloissa, huhtikuu 2018, © Helmut Diekmann
Pieniä toukkia (L2), 16.6.2017, Turku, © Håkan Söderholm
Keskenkasvuisia toukkia (L3) kasvatuksessa, toukokuu 2012, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka kasvatuksessa, kesäkuu 2010, © Helmut Diekmann
Kotelokehto kasvatusoloissa, kesäkuu 2015, © Patrik Åberg
Kotelokehdoistaan pois otettuja koteloita kasvatusoloissa, kesäkuu 2015, © Patrik Åberg