Keltamittari

Opisthograptis luteolata

Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Lovimittarit (Ennominae)
Tribus: Epionini
Suku: Opisthograptis

Tuntomerkit: Sitruunankeltainen keltamittari ei muistuta mitään toista kotimaista lajia. Etusiiven etureunalla on oranssinruskeita täpliä, ja etusiiven keskellä, lähellä siiven etureunaa, sijaitsee rengastäplä, jolla on valkoinen keskus.

Esiintyminen: Laji on yleinen aina Oulun korkeudelle saakka. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Lajilla on pitkä lentoaika: toukokuun lopulta heinäkuun loppupuolelle saakka. Lajilla esiintyy myös harvinaista toista sukupolvea syyskuussa. (Lentoaika)

Elinympäristö: Lehtipuiden ja pensaiden lajina keltamittaria voidaan tavata hyvin monenlaisissa ympäristöissä.

Elintavat: Yöaktiivinen laji, joka tulee valolle. Päivällä keltamittareita löytää etenkin pihlajista. Paras menetelmä perhosten löytämiseksi lienee pihlajien karistelu.

Muna, toukka ja kotelo: Vihreä toukka on polyfagi (moniruokainen). Se elää useilla eri lehtipuilla ja pensailla, mutta suosinee pihlajaa (Sorbus aucuparia), jossa myös aikuiset yksilöt viihtyvät. Kotelo talvehtii.

Lähilajit: Ei liene sekoitettavissa muihin kotimaisiin lajeihin.

Muuta: Latinankielinen sana luteolus, mistä lajin tieteellinen nimi on johdettu, tarkoittaa ’kellertävää’.

4.6.2016 Hartola, © Heikki Tabell
4.6.2016 Hartola, © Heikki Tabell
21.6.2017, Kelloniemi, Kuopio, © Patrik Åberg
1.7.2017, Hartola, © Heikki Tabell
21.6.2017, Kelloniemi, Kuopio, © Patrik Åberg
Täysikasvuinen toukka kasvatusoloissa, syyskuu 2017, det. Marko Mutanen, © Heikki Tabell