Hietaheinäperhonen

Hipparchia semele

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)

Tribus: Satyrini

Suku: Hipparchia

 

Tuntomerkit: Hietaheinäperhonen eli hietasomersilmä eli on keskikokoinen päiväperhonen; siipiväli on noin 41–58 mm. Naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Siipien yläpinnan pohjaväri on ruskea ja etusiivesssä on oranssinkeltaisia laikkuja, jotka ovat naarailla suurempia kuin koirailla. Siipisuonten kohdalla laikut ovat pohjavärin katkaisemia. Etusiivessä on lisäksi kaksi mustaa silmätäplää, joissa on yleensä valkoinen keskusta. Takasiiven ulkoreunassa on leveä kellertävän oranssi vyö, jossa on silmätäplä lähellä siiven takakulmaa. Koiraiden etusiivissä on vinottain kulkeva tummanhohtoinen feromonia (naaraita houkuttelevaa tuoksuainetta) erittävä koirasjuova.
Etusiiven alapuoli on ulkosarassa kellertävä ja tyvessä oranssi. Etusiiven etukulmassa on kaksi suurehkoa mustaa silmätäplää, joissa on valkoinen keskusta. Takasiiven väritys on kirjava sekoitus ruskeaa ja vaaleanharmaata. Koiraiden takasiiven alapuolen poikki kulkee valkoinen poikkijuova ja kuviointi on yleensä selväpiirteisempää kuin naarailla.

Esiintyminen:  Laji esiintyy jokseenkin harvinaisena Suomen etelärannikolla meren läheisyydessä, Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla. Esiintymisalueen painopiste on lännessä.

Lentoaika: Heinäkuun puolestavälistä syyskuun alkuun. Yksi sukupolvi.

Elinympäristö: Hietasomersilmä suosii paahteisia, niukkakasvustoisia maastoja, rantakallioita, hietikkoja ja kuivia harjuja.

Elintavat: Kalliolla lepäävä perhonen pitää siipensä tiukasti supussa ja kätkee vielä etusiiven kärjen silmätäplän takasiiven taakse, jolloin se sulautuu täydellisesti ympäristöönsä. Lisäksi perhonen kääntää itsensä suoraan kulmaan aurinkoon nähden, jolloin se ottaa paisteesta kaiken lämmön talteen. Lento on nopeaa ja heittelehtivää. Perhoset ruokailevat myös kukilla, varsinkin kanervalla ja rantakukalla.

Muna, toukka ja kotelo: Naaras munii munat yksitellen isäntäkasvien läheisyyteen. Toukat elävät eri heinillä, esimerkiksi rantavehnällä. Toukka talvehtii pienenä.

Lähilajit: Muut Satyrini-tribukseen kuuluvat lajit.

Muuta: Koska perhonen pitää levätessään siipensä supussa, siipien yläpuolta on vaikea nähdä. Jäkälien peittämällä rantakalliolla istuvaa perhosta on käytännössä mahdotonta havaita. Kallioilla kulkeva huomaa perhosen vasta silloin, kun hän on säikäyttänyt sen lentoon. Perhonen kuitenkin laskeutuu melko pian lyhyen pyrähdyksen jälkeen. Etusiipien alapuolen silmätäpliään sekä kellertäviä ja oranssinvärisiä laikkujaan perhonen näyttää laskeutumisen jälkeen kuitenkin enää vain lyhyen hetken, sillä hyvin nopeasti se laskee etusiipensä takasiipien suojaan, jolloin niiden kirjailut sulautuvat täydellisesti ympäristöön.

Koiras, 27.7.2014, Kirkkonummi, Porkkalanniemi, © Helmut Diekmann
Naaras, 25.7.2013, Kirkkonummi, Porkkalanniemi, © Helmut Diekmann
Koiras, 27.7.2014, Kirkkonummi, Porkkalanniemi, © Helmut Diekmann
Koiras, 27.7.2014, Kirkkonummi, Porkkalanniemi, © Helmut Diekmann
Muniva naaras, 25.7.2013, Kirkkonummi, Porkkalanniemi, © Helmut Diekmann
Koiras, 27.7.2014, Kirkkonummi, Porkkalanniemi, © Helmut Diekmann
Naaras, 25.7.2013, Kirkkonummi, Porkkalanniemi, © Helmut Diekmann
Naaras, 25.7.2013, Kirkkonummi, Porkkalanniemi, © Helmut Diekmann
Biotooppi: Porkkalanniemen rantakalliot, Kirkkonummi, © Mika Schafroth