Harmokulmumittari

Idaea seriata

Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Sterrhinae
Tribus: Sterrhini
Suku: Idaea

Tuntomerkit: Siipien pohjaväri on selvästi harmaa ja etusiivet ovat muodoltaan melko suipot. Sekä etu- että takasiipien yläpinta on tiheästi tummien suomujen pisteyttämä ja niissä on pienet, mutta selvät keskipilkut. Poikkiviirut eivät aina erotu kovin hyvin, sillä ne ovat siiven kärjen vaaleaa aaltoviirua lukuunottamatta melko sameat. Ulompi poikkiviiru on kuitenkin usein selkeämpi. Siiven etuosassa viiru tekee voimakkaan mutkan sisäänpäin. Keskivarjo erottuu etusiivessä tummana juovana ja kulkee siiven poikki viistosti. Siipien ulkoreunassa, ripsien tyvellä, on tumma viiru tai rivi erillisiä pisteitä. Pään takana keskiruumiissa on tumma ”kaulus”. Siipiväli on noin 17–20 mm.

Esiintyminen: Lajin levinnäisyys on hyvin eteläinen, mutta muutamia havaintoja on myös sisämaasta.

Lentoaika: Laji lentää toukokuun puolelta marraskuun puoleenväliin kahtena tai kolmena sukupolvena. Harmokulmumittari on yöaktiivinen ja tulee hyvin valolle.

Elinympäristö: Laji on hyvin urbaani, eli sitä löytää parhaiten kaupunkien keskustoista. Etenkin seinustat, joilla kasvaa villiviiniä, ovat hyviä paikkoja lajin löytämiseen.

Muna, toukka, kotelo: Toukka elää mm. ratamoilla, nokkosilla ja voikukilla. Toukka talvehtii keskenkasvuisena. Muna on harmahtavan keltainen ja siinä on pari isoa ruosteenväristätäplää. Toukka on melko tavallisen mittaritoukan näköinen. Sävyltään se on harmaanruskea. Kotelo on himmeä, harmaankeltainen-tumman mullankeltainen ruskein täplin, siipitupet tumman vihertävät. Toukka koteloituu maahan.

Lähilajit: Muut lehtimittareihin kuuluvat perhoslajit (kuten harmolehtimittari).

16.9.2012, Kivenlahti, Espoo. Det. Pekka Malinen, Anssi Junnila, © Olli Pihlajamaa
30.6.2016, Parainen. Det. Jyrki Suomi, © Heikki Tabell