Harjusinisiipi

Scolitantides vicrama

Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Sinisiivet (Polyommatini)
Suku: Scolitantides

 

Tuntomerkit: Harjusinisiipi on pieni sinisiipilaji; siipiväli on 20–29 mm. Naaraat ovat hiukan koiraita kookkaampia. Siipiripset ovat valkoiset, mutta siipisuonten kohdalla tummat, mikä saa ripset näyttämään täplikkäiltä.
Koiraan siipien yläpinta on kirkkaansininen. Siipien ulkoreunassa on siipisuonten mukaan aaltoileva musta reunus, joka hajoaa usein takasiivessä erillisiksi täpliksi. Sekä etu- että takasiiven keskellä on siiven poikkisuunnassa venynyt musta keskitäplä. Naaraan siipien yläpinta on tummanruskea; siipien tyvessä esiintyy sinistä kehnää.
Siipien alapinnat ovat molemmilla sukupuolilla vaalean siniharmaat ja niissä on isohkoja mustia, ohuelti valkoreunaisia täpliä. Lähellä takasiiven ulkoreunaa siiven poikki kulkee mustien nuolitäplien rivistö, joilla on oranssinväristä täytettä.

Esiintyminen: Erittäin harvinainen ja paikoittainen. Laji esiintyi aikaisemmin paikoittaisena Etelä- ja Keski-Suomen harjuilla, mutta 1970- ja 1980-lukujen aikana se katosi useimmilta esiintymispaikoiltaan. Pitkään harjusinisiiven ainoa esiintymisalue Pohjoismaissa sijaitsi Satakunnan maakunnassa Säkylässä puolustusvoimien alueella, missä raskaiden sotilasajoneuvojen liikkuminen sekä tykistön ampumaharjoitukset estävät maaston umpeenkasvamisen. Kesällä 2013 löydettiin toinen esiintymä Alastarosta. Viime vuosina Suomen ympäristökeskus on toteuttanut siirtoistutuksia uuden perhospopulaation perustamiseksi Etelä-Hämeeseen. (Levinneisyyskartta).

Lentoaika: Yksi sukupolvi: kesäkuun alusta heinäkuun alkuun. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Laji vaatii elinympäristökseen kuivia ja lämpimiä etelärinteitä, joissa kasvaa toukan ravintokasvia, kangasajuruohoa. Maan pinta ei saa olla kokonaan kasvillisuuden peittämää.

Kehitysvaiheet: Naaras munii kangasajuruohon kukintoihin, joissa toukat kuoriutuvat noin viikon kuluttua. Toukka syö pääasiassa kukintoja sekä kehittyviä hedelmystöjä ja on täysikasvuinen noin kuukaudessa. Kuten moni muu sinisiipilaji myös harjusinisiiven toukka on myrmekofiili eli elää symbioosissa muurahaisten kanssa. Talvehtiminen tapahtuu neljännessä toukkavaiheessa ja toukka koteloituu keväällä. Kotelovaihe kestää pari viikkoa.

Lähilajit: Muut sinisiivet, erityisesti samaan Scolitandides-sukuun kuuluva kalliosinisiipi.

Muuta: Harjusinisiipi on Euroopassa luokiteltu silmälläpidettäväksi ja Suomessa vuoden 2010 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Laji on ollut Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu vuodesta 1989 lähtien. Yksittäisen perhosen korvausarvo on 1682 euroa. Päiväperhosistamme ainoastaan isokultasiipi on luokiteltu samaan kalleusluokkaan.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Koiras, 18.6.2017, Säkylä, © Tarja Mäki
Koiras, 19.6.2017, Säkylä, © Mikko Huunonen
Naaras, 17.6.2017, Etelä-Häme, © Helmut Diekmann
18.6.2017, Säkylä, © Mikko Huunonen
18.6.2017, Säkylä, © Mikko Huunonen
18.6.2017, Säkylä, © Tarja Mäki