Etelänhiipijä

Thymelicus sylvestris

Heimo: Paksupäät (Hesperiidae)

Alaheimo: Hesperiinae

Suku: Thymelicus

 

Tuntomerkit: Etelänhiipijä on on hieman lauhahiipijää suurempi. Siipien kärkiväli on 27–34 mm.
Siipien yläpintojen pohjaväri on ruskehtavan oranssi ja siipien ulkoreunassa on tumma reunus. Siipiripset ovat vaaleat ja siipisuonet erottuvat tummina. Koiraalla on etusiipien keskiosassa musta koirasjuova, jonka suomut erittävät naaraita houkuttelevaa feromonia. Juova on pitkä ja hieman käyrä, ja etelänhiipijän koiraalla se on selkeämpi kuin lauhahiipijän koiraalla.
Siipien alapinnan pohjaväri on oranssi, mutta etusiiven kärki ja takasiipi ovat vihertävän harmaat. Takasiiven takareunalla on selkeä oranssinvärinen reunus.
Tuntosarven nuijan kärki on alapinnaltaan oranssi.

Esiintyminen:  Lähilaji, jota ei ole (vielä) tavattu Suomessa. Etelänhiipijä lentää kuitenkin melko yleisenä Virossa, etenkin maan itäosissa. Lisäksi laji esiintyy Fennoskandiaa lukuunottamatta lähes kaikialla Euroopassa. Suomenlahden etelärannikko muodostaa esiintymisalueen pohjoisrajan, mutta saa nähdä, milloin laji piipahtaa Suomessa.

Lentoaika: Yksi sukupolvi: Keski-Euroopassa laji lentää kesäkuun lopulta elokuun alkuun.

Elinympäristö: Niityt ja metsänreunat.

Muna, toukka ja kotelo:  Toukka elää eri heinäkasveilla.

Lähilajit:  Muut paksupäät. Etelänhiipijää voidaan helposti sekoittaa lauhahiipijään, jonka tuntosarvien nuijat ovat kuitenkin kauttaaltaan tummat. Tuntosarven nuijan oranssi väri on siis tärkeä etelänhiipijän tuntomerkki. Koiras erottuu lisäksi selkeän koirasjuovan ansiosta lauhahiipijäkoiraasta.

Koiras, 14.7.2014, Mt. Salève, Ranska, © Teppo Salmela
Koiras, 31.7.2014, Collonges sous Salève, Ranska, © Teppo Salmela
Naaras, 25.7.2014, Mt. Salève, Ranska, © Teppo Salmela