Päiväperhoset

Tämän sivuston takana on  ryhmä perhos- ja valokuvausharrastajia, joiden tavoitteena on esitellä kotimaisia perhoslajeja kuvin ja tekstein. Valokuvat ovat pääosin ryhmän jäsenten ottamia. Selitystekstit perustuvat paitsi omiin havaintoihin, myös eri lähteisiin:

* Forsman, Dick – Vesikko, Olli: Päiväperhoset Suomen luonnossa. Otava, Keuruu 2012 (2. painos)

* Silvonen, Kimmo –Top-Jensen, Morten – Fibiger, Michael: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja

* Eri lajien Wikipedia-sivut, LuontoPortin sivut (www.luontoportti.com) sekä Suomen Perhostutkijain Seuran sivut


PÄIVÄPERHOSMAISET
(Papilionoidea) on perhosten yläheimo, johon kuuluvat useimmat tunnetut perhosheimot – kuten kaali- ja ritariperhoset, sinisiipiset sekä täpläperhoset. Paksupäät (ks. alla) muistuttavat päiväperhosia elintavoiltaan, mutta ne eroavat päiväperhosista muodon yksityiskohtien perusteella. Päiväperhoset lentävät pääasiassa auringonpaisteessa ja valoisalla pilvipoudalla.

KAALIPERHOSTEN heimoon (Pieridae) kuuluvat lajit ovat pohjaväriltään joko valkoisia tai keltaisia. Munat ovat pitkulaisia ja värttinänmuotoisia ja niiden väri on joko valkoinen tai keltainen. Toukat ovat yleensä vihreitä ja elävät ristikukkaisilla. Kotelot on kiinnitetty vyörihmalla alustaansa pää ylöspäin. Kaaliperhosten heimoon kuuluvat seuraavat lajit:
Alaheimo viiriperhoset (Dismorphinae):
virnaperhonen (L. sinapis)
tummavirnaperhonen (L. juvernica)
Alaheimo kaaliperhoset (Pierinae):
auroraperhonen (A. cardamines)
pihlajaperhonen (A. crataegi)
kaaliperhonen (P. brassicae)
naurisperhonen (P. rapae)
lanttuperhonen (P. napi)
sinappiperhonen (P. edusa)
Alaheimo keltaperhoset (Coliadinae):
suokeltaperhonen (C. palaeno)
lapinkeltaperhonen (C. hecla)
tunturikeltaperhonen (C. tyche)
vaaleakeltaperhonen (C. hyale)
etelänkeltaperhonen (C. croceus)
sitruunaperhon (G. rhamni)

RITARIPERHOSET (Papilionidae) ovat kookkaita ja komeita. Ritarit ja apollot kuuluvat eri alaheimoihin. Ritareiden sukuun kuuluvilla perhosilla on kannukset takasiiven takanurkassa ja niiden siipien pohjaväri on kellertävä. Apolloperhosten sukuun kuuluvilla lajeilla (Suomessa niitä lajia on kaksi) siipien pohjaväri on sen sijaan valkoinen. Ritariperhosten heimoon kuuluvat seuraavat lajit:
Alaheimo Papilioninae:
ritariperhonen (P. machaon)
purjeperhonen (I. podalirius)
Alaheimo Parnassiinae:
pikkuapollo (P. mnemosyne)
apollo (P. apollo)

SINISIIPISIIN (Lycaenidae) kuuluvat nopsasiivet (5 lajia), kultasiivet (6 lajia) sekä ”varsinaiset” sinisiivet (n. 20 lajia). Jotkin nopsasiivet elävät enimmäkseen puiden latvustoissa ja vierailevat vain harvoin kukissa. Kulta- ja sinisiipiä tapaa yleensä niityillä, kedoilla tai metsänreunoilla. Sinisiipisten toukat ovat muodoltaan ”siiramaisia”. Joidenkin sinisiipien toukat elävät symbioosissa muurahaisten kanssa: Toukilla on rauhanen, josta se erittää sokeripitoista nestettä, jota muurahaiset mielellään nuolevat, ja muurahaiset vuorostaan suojelevat toukkaa. Joidenkin lajien toukat jopa elävät joksikin aikaa muurahaiskeossa syöden muurahaisten toukkia. Aikuisten sinisiipien varmimmat tuntomerkit löytyvät usein siipien alapinnalta. Sinisiipisten heimoon kuuluvat seuraavat lajit:
Tribus nopsasiivet (Theclini ja Eumaenini):
ruostenopsasiipi (T. betulae)
tamminopsasiipi (F. quercus)
jalavanopsasiipi (S. w-album)
tuominopsasiipi (S. pruni)
kangasperhonen (C. rubi)
Tribus kultasiivet (Lycaenini):
pikkukultasiipi (L. phlaeas)
isokultasiipi (L. dispar)
loistokultasiipi (L. virgaureae)
ketokultasiipi (L. hippothoe)
luhtakultasiipi (L. helle)
tummakultasiipi (L. tityrus)
Tribus sinisiivet (Polyommatini):
pikkusinisiipi (C. minimus)
kannussinisiipi (C. argiades)
luhtakannussinisiipi (C. alcetas)
paatsamasinisiipi (C. argiolus)
kalliosinisiipi (S. orion)
virnasinisiipi (G. alexis)
muurahaissinisiipi (P. arion)
kangassinisiipi (P. argus)
ketosinisiipi (P. idas)
juolukkasinisiipi (A. optilete)
ruskosinisiipi (P. eumedon)
lehtisinisiipi (P. artaxerxes)
huhtasinisiipi (P. nicias)
niittysinisiipi (P. semiargus)
hohtosinisiipi (P. icarus)
hopeasinisiipi (P. amandus)

TÄPLÄPERHOSET (Nymphalidae) muodostavat hyvin laajan heimon, johon kuuluvat hopeatäplien lisäksi ns. aitotäpläperhoset (nokkosperhoset sukulaisineen ja verkkoperhoset), haapa- ja häiveperhoset sekä heinäperhoset.

Hopeatäplien siipien pohjaväri on oranssi ja niissä on mustia kuvioita. Selkeimmät lajityypilliset tuntomerkit löytyvät usein takasiipien alapinnalta. Monilla lajeilla on takasiiven alapuolella helmiäishohtoisia täpliä, mistä heimo on saanut nimensä. Useimmat lajit talvehtivat toukina, ja monien lajien toukat elävät orvokeilla.

Aitotäpläperhosista jotkin lajit (esim. nokkosperhoset ja neitoperhonen) ovat aikuistalvehtijoita: uuden sukupolven perhoset kuoriutuvat koteloistaan loppukesällä ja lentävät pitkälle syksyyn tankaten ravintoa kukista, mahlasta ja mätenevistä hedelmistä. Perhoset parittelevat vasta talvehtimisen jälkeen keväällä. Toukat ovat yleensä mustia ja piikikkäitä ja elävät joko nokkosella tai lehtipuilla. Kotelot riippuvat pää alaspäin, peräpäästään alustaan kiinnittyneina. Verkkoperhoset muodostavat aitotäpläperhosten alaheimossa oman ryhmän eli tribuksen.

Haapaperhoset muodostavat täpläperhosten heimossa oman alaheimon (2 lajia), samaten häiveperhoset (2 lajia).

Heinäperhoset ovat yleensä pohjaväriltään ruskeita ja niiden siivissä on usein silmätäpliä. Toukat ovat yleensä vihreitä ja elävät heinien tai sarojen lehdillä. Yleisin talvehtimisaste on pieni tai keskenkasvuinen toukka.

PAKSUPÄÄT (Hesperioidea) ovat hyvin pieniä, mutta vantterarakenteisia perhosia. Leveän pään takia tuntosarvet ovat melko kaukana toisistaan. Useimmat lajit talvehtivat toukkana. Suomessa esiintyy kolme alaheimoa: kirjosiivet, hiipijät ja paksupäähiipijät.